MEIDÄN NÄKÖINEN TAMMIKUU

Mietin yhtenä päivänä itseäni. Ajatuksiani ja niiden humoristisuuden aiheuttamia henkisiä pieniä orgasmeja. Mietin onko minussa jokin vialla, kun ympärillä tapahtuvat murheet sinkoilevat ohitseni ja lävitseni mutta mielenrauha säilyy koskemattomana. Tai noh, järkkyyhän se ajoittain mutta palautuu nopeasti. Ainakin toistaiseksi. Ajatuksissani hymyilin ja mietin vieläkö hymy ylettyy silmiin asti. Otin kuvan, koska halusin nähdä ettei peilikuvani … Jatka lukemista MEIDÄN NÄKÖINEN TAMMIKUU

ME-talolla omituiset otukset ihmettelyssä

Vietin viimeiset pari viikkoa riemun kiljahduksien, tömisevien jalkojen ja korvia huumaavan desibelien täyttämässä isossa kodinomaisessa ME-talon olohuoneessa. Pansion Hövelin monitoimitalon alakerrassa sijaitseva ME-talo on kaiken ikäisten iloinen ja elämäntäyteinen kohtaamispaikka. Jacksonin kameleontti Elvis otti yleisönsä Kutsuva, värikäs ja kodikas näkymä on vastassa astuessa ME-talon ovesta sisään. Suuret sohvaryhmät, värikkäät matot sekä suuri pöytäryhmä houkuttelevat yhteiseen … Jatka lukemista ME-talolla omituiset otukset ihmettelyssä

Sovittelijamuijan hillotut tunteet

Jalka vispaa hermostuneesti laminaattilattiaa ja katse kiertää pitkin kalmanvärisiä seiniä. Teennäisesti hymyileviä kasvoja repaleisissa julisteissa muistuttamassa elämän hymyilevästä hehkusta. Tuijotan julistemuijan silmiin miettien, ylettyykö hymy silmiin asti. Puutuva perse penkissä muistuttaa vastaanoton olevan taas myöhässä. Psykiatrian vastaanoton tuolit ovat nähneet ja vastaanottaneet syliinsä monenlaista sekä kokoista jännittynyttä perää, kellertävät tahrat kulahtaneessa kankaassa todisteena siitä. Vastapäinen … Jatka lukemista Sovittelijamuijan hillotut tunteet

Vietnamin sauvasirkkojen kuulumisia, muutamia piirroksia ja mainiota mielenterveyttä niiden myötä.

Vietnamin sauvasirkka naaras kasvoi aikuiseksi. Koiras muuttui jo hieman aiemmin ja on odotellut naarasta kokeillen välillä tuntoja. Pari päivää sitten illalla huomioni kiinnittyi terraariosta kuuluviin ääniin. Pääsin todistamaan parittelua. Naaraan suuri olemus sai minut tuntemaan sääliä koirasta kohtaan ja hetken mietin rakentaisinko tulitikuista tikkaat avuksi. Turhaan aliarvioin luonnon luomuksia. Hienosti koiras hoiti aktinsa. Naaras on … Jatka lukemista Vietnamin sauvasirkkojen kuulumisia, muutamia piirroksia ja mainiota mielenterveyttä niiden myötä.

Sanat elävät vielä vuosien jälkeen

En kelpaa kenellekään. Olen läski, ruma ja käytetty. Hyöty on saatu eikä minulla ole arvoa enää. Kunpa edes joku minua ajattelisi. Näillä aatteilla alkaa monen aamut. Menneisyydessä korvamadoksi jääneet sanat eivät alitajunnasta poistu. Ne jäävät elämään korvien kudoksiin syöden itsetuntoa pala palalta päivistä vuosiin. Huomaamattaan perintöä jakaa lapsilleen. Peilin edessä, sovituskopissa tai herkullisen ruoan edessä … Jatka lukemista Sanat elävät vielä vuosien jälkeen

Hannu poika sairastaa, häntä hellimme me

Hannu on valloittava, utelias, energinen ja suloinen 16-viikkoinen ruskea labradorinnoutajan pentu. Hannun hepuleita seuratessa ei osaisi kuvitella, että meillä ollessaan ei ole viikkoakaan ollut terve. Eläinlääkärissä olemme jo viikoittaisten käyntien myötä kanta-asiakkaita. Ensimmäinen käynti oli 8 viikon ikäisenä ripulin vuoksi. Hannun päivittäinen kakka tahti oli hurja. Yön aikana kolmet, aamulla kolmet-neljät, päivällä muutamat ja illalla … Jatka lukemista Hannu poika sairastaa, häntä hellimme me

Äitiys riekaleina ja riepoteltavana, onko vanhemmuus sisäsyntyistä?

Vai voiko siihen oppia? Monet meistä haaveilee jo lapsena nukenvaunuja työnnellessään omasta vauvasta. Ajattelematta sen enempää, koska niinhän se menee. Tietyssä iässä vauva kuuluu kulttuuriperintöön. Biologinen kello tikittää navan ja häpykummun välissä kohdun kelluessa tyhjänä. Sinussahan on pakko olla jotain vikaa, jos vauvakiintiö ei huuda täyttymistään. Entä sitten, missä syy, kun haluaa vauvaa eikä sitä … Jatka lukemista Äitiys riekaleina ja riepoteltavana, onko vanhemmuus sisäsyntyistä?

Kirje enkelille.

Rakas enkeli, Minua pelottaa. Pelottaa, että menetän kaiken. Pelkoni on kuin sängyn alla varomattoman ohikulkijan jalkoja vaaniva mörkö. Jos pysähdyn liian pitkäksi paikoilleen onneni viedään. Mutta se onni on vihdoin minun, vain minun omani. Minä kuiskin ilosta, vaikka mieleni tekisi kirkua. Kuiskin vain, koska sen kaiku on hiljaisempi. Hellin onneani hiljaa halien. Supisen sen korvaan … Jatka lukemista Kirje enkelille.