Voi Hannu sentään!

Olisipa taikasauva. Heilauttaisin sitä kerran lausuen mahtipontiset taikasanat, jolla Hannun elämänlaatu parantuisi. Whitsiuuuh! Hannu saisi maistella herkkuja, kulkea ilman vaippaa ja nauttia täysin tassuin koiran arvoisesta elämästä ilman ahdistavaa kutinaa, ihon kirvelyä, oksentelua tai kipua. Mutta kun ei ole. Hannu on koko puolitoista vuotisen elämänsä aikana ollut kolme viikkoa terve. Se on naurettavan vähän ja … Jatka lukemista Voi Hannu sentään!

HYSTERIA!

Barbin pepun muotoiset huolirypyt otsalla luen korona uutisia joka tuutista. On vaikeaa hillitä mielessä kiehuvaa hysteriaa tai erottaa mututuntumaa faktoista. Korona on kuin kaltereiden takaa vapaaksi karannut massamurhaaja, joka ottaa kenet haluaa. Ukkostaivaan lailla pimentänyt maailman ja ihmisten maalaisjärjen. Maalaisjärjestä kannattaa kuitenkin pitää kynsin ja hampain kiinni. Hysterian päästessä valloilleen, maalaisjärki katoaa ja tulee tehdyksi … Jatka lukemista HYSTERIA!

MEIDÄN NÄKÖINEN TAMMIKUU

Mietin yhtenä päivänä itseäni. Ajatuksiani ja niiden humoristisuuden aiheuttamia henkisiä pieniä orgasmeja. Mietin onko minussa jokin vialla, kun ympärillä tapahtuvat murheet sinkoilevat ohitseni ja lävitseni mutta mielenrauha säilyy koskemattomana. Tai noh, järkkyyhän se ajoittain mutta palautuu nopeasti. Ainakin toistaiseksi. Ajatuksissani hymyilin ja mietin vieläkö hymy ylettyy silmiin asti. Otin kuvan, koska halusin nähdä ettei peilikuvani … Jatka lukemista MEIDÄN NÄKÖINEN TAMMIKUU

Ei Pöllömpi ilmapallosta

Kun ulkomaailma ahdistaa huomaan hakeutuvani piirtämisen, maalaamisen tai muun taiteilun pariin. Se pitää mukavasti ajatukset pois kaikesta ahdistavista ja piinaavista ajatuksista, joita päässä pyörii kuin karuselli. Järki sanoo, tai noh oikeastaan huutaa, että mitäs siinä niitä vatvot!! Ja sormet pyörittelee ilmapalloa. Mitä siitä saisi aikaiseksi? Ja alussa oli kaksi ilmapalloa ja maalarinteippiä. Silmät maalattu lasihelmiin … Jatka lukemista Ei Pöllömpi ilmapallosta

VAPISE TULEVAISUUS!

Viikon vanhat jarruraidat pytyssä tienviittana uudelle pökäleelle, ettei se eksy. Kissankarvoja suljetusta muropaketista, koirankarvoja hammastahnassa ja jo korpuksi kuivuneet pyykit narulla. Pölykerros on muuttanut taulujen kehysten värin sekä rakentanut oman sukupuunsa keittiön lamppuun. Askelten tuoman viiman voimasta pölypallot kisaavat varpaiden kanssa maaliviivasta. Kumpi ehtii ensin kynnykselle? Kulunut syksy on vaatinut veronsa. Olen voinut välillä huonosti. … Jatka lukemista VAPISE TULEVAISUUS!

Eläinten tunteet

Eläimet herättää monenlaista tunnetta. Rakkautta, raivoa, hellyyttä, turhautumista, menettämisen pelkoa. Saavat aikaan hoivavietin tulvimisen hurmatessaan pentuina. Koirat, kissat ja pehmeät puput pörröisine turkkeineen liekittävät sydämemme rakkauden roihuihin. Matelijat kuohuttavat monella eri tapaa, mikä on toisen ihastus, on toisen vihastus. Kielellään nenäänsä kaivava lehmäkin kohahduttaa. Tai pallejaan nuoleva koira. Kissan notkeutta heittää koipireisi niskan taa kadehditaan … Jatka lukemista Eläinten tunteet

Hannu The Hoover

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tässä tapauksessa koiralla. Olisin varmasti parempi ihminen, jos pystyisin vannomaan niiden kaikkien olevan positiivisia. Vannon, näin ei tosiaankaan ole. Hannu on koetellut hermoja enemmän kuin edes tiesin niitä itseltäni löytyvän. Ja syönyt tavaratalon verran huonekaluja, terraarioita, mattoja, pari naapuria, lähimetsän kaikki kepit sekä koirien paskat. Taloyhtiömme huollon Lassila&Tikanojan työntekijät ovat … Jatka lukemista Hannu The Hoover

Miten olla hyvä ihminen?

Kuluvan viikon Asunnottomien yö-tapahtuma laittoi jälleen ajatusvirran kuohumaan. Minua ahdistaa tietoisuus siitä, kuinka uutiset ja yleinen valtamedia isosti otsikoi paria päivää ennen tapahtumaa asunnottomien arjesta ja ylisukupolvisuuden kulttuurista sen takana. Älä käsitä väärin, on hienoa, että asunnottomuudesta tiedotetaan ja puhutaan. Asian pitäisi olla kuuluvilla koko ajan! Korvaan särähtää asian esiin tuomisen sävy. Vastuuta sälytetään asunnottoman … Jatka lukemista Miten olla hyvä ihminen?

Titta på Diagnoosi

Nykypäivänä ihmisyys punnitaan diagnoosin kilohinnalla. Mitä painavampi diagnoosi, sen kalliimpaa on hoito. Elämänmittainen epikriisi kirjautuu datajanojen arkistoon mutta sanahanat sulkeutuvat. Se tärkein kontakti katoaa. Miten olla ihminen ihmiselle sen diagnoosin takana? Diagnooseja lätkitään ihmisten kylkeen kuin ale-lappuja kyljyksiin ja matka jatkuu leimattuna. Leiman jättämä liimapinta on kiinni ja pysyy. Joka ainoa solu huutaa kuin hukkuva, … Jatka lukemista Titta på Diagnoosi

Aika hurahtaa sekä rahat

Jacksonin kameleontti ( T.j.xantholophus ) vauvat täyttävät tänään 12 viikkoa. Aika hurahtanut viuhuen kohti syksyä ja kohta on myös talous pakkasella. Pätäkkää uppoaa pikkuisten ruokaeläimiin useampi euro kuukaudessa, siitäkin huolimatta että kasvatan hedelmäkärpäset itse. Pääosin. Hieman rytmittämisongelmaa on, myönnän. Paniikinomaisesti ajattelen niiden tipahtavan hengiltä, jos hedelmäkärpäset eivät lisäännykään. Samaan aikaan Faunattaresta on kärpäset loppumassa ja … Jatka lukemista Aika hurahtaa sekä rahat