Sormi menee suuhun ja syvälle. Olen tuijottanut peiliin syytä etsien, koska Hannu on holtiton. Kuuluuko rotuun, sairastamiseen vai mihin? Joo, kyseessä pentu mutta silti. Lapsen ja koiranpennun kasvatuksessa on mielestäni paljon samaa. Johdonmukaisuus yksi niistä. Mikä on kiellettyä kerran, on sitä aina. Silloin koirakin tietää mitä häneltä odotetaan. Selkeys ja se, että asiat on ensin opeteltu. Meillä ongelmakohdat löytyy remmikävelystä, kielloista ja puremisesta.
Hannun kanssa on harjoiteltu remmissä kävelyä ja paljon. Ei tunnu edelleenkään sujuvan. Yksi kielto ja koko reissu on menetetty. Kiellon jälkeen Hannun loppulenkki on puremista, hyppimistä ja murinaa. Useimmiten sormet verillä ja ylikierroksilla huohottavan Hannun kanssa kotiin. Vajaa viikko sitten kävi onnettomuus. Minä kaaduin. Olimme metsässä iltalenkillä ja Hannu hyppi jalkoihin, tunki jalkojen välistä, repi housuja muristen ja kurvasi jatkuvasti jalkojeni eteen. Hannun tassuja varoessa kaaduin itse. Ojapenkkaan neulaset pöllyten. Leuka, käsi ja polvi rikki. Polvi turposi heti ja kipu oli kova. Leuka ja käsi selvisi ruhjeilla. Päivystyksessä kuvattiin polvi, koska epäilynä oli murtuma lumpiossa.
Murtumaa ei onneksi ollut. Polvesta imettiin nestettä paljon ja kepit sain. Keppien kanssa olen liikkunut nyt.
Hannu tekee kotona samaa. Lelu suussa tunkee jalkoihin, kurvaa jalkojen eteen. Napanuoramme on olematon. Hannu ei viihdy missään yksin. Kotona kompastumisia on ollut paljon, jotka onneksi päätyneet seinän tukeen eikä lattialle. Kävely on paikoitellen hankalaa Hannun taklatessa kulkuväylän kurvaamalla eteen seisomaan. Komennettaessa väistymään alkaa riehuminen. Nilkkoihin näykkiminen, housujen repiminen, hyppiminen tai kodin tuhoaminen.
Ja ne kiellot. Ne saa aikaan uskomattomia asioita. Kuin uhmaikäinen lapsi Hannu uhmaa niitä viimeiseen asti. Ensimmäisestä päivästä alkaen ne ovat olleet samat mutta vielä koetellaan. Käy kuntoutuksesta, kun hänen kanssaan ei kymmentä minuuttia kauempaa paikoillaan istuta. Tunnin tahtojen taistelun jälkeenkään Hannu ei luovuta tai usko, vaan itsepintaisesti jatkaa mitä oli tekemässä. Ja minä mietin, missä mättää. Uusin villitys on ollut keittiön pöytä. Hannu on hoksannut fiksuna, kuinka sinne kiivetään. Samaten on kova harjoittelu käynnissä keittiön tasoille hyppimisessä kissan perässä. Kissamme Pimu hyppää tiskipöydälle syömään ja Hannu yrittää perässä. Kielto saa aikaan kissan jahtaamisen ympäri kotia, lattian kuopsutusta, sohvan repimistä ja mattojen riepottelua. Pimu ei enää uskalla päivisin liikkua lattioilla, vaan lymyilee odottaen Hannun nukahtamista. Pimun lähtiessä liikkeelle, on Hannu perässä heti tai Pimun nukkuessa rahilla menee Hannu tökkimään, kunnes saa paikan itselleen. Ja jälleen ajojahti alkaa. Olen kuullut, ettei eläinten välisiin mittelöihin saisi puuttua vaan niiden tuli selvittää välinsä itse. Mutta, olen puuttunut kieltämällä. Ja kun kielto ei tehoa, olen tehostanut sitä vesipullolla. Ilman tehoa.
On tullut mieleen, kuinka paljon rauhattomuus voi johtua kivuista? Koska sitä Hannu on. Rauhaton ja ylivilkas. Yötä päivää. Valehtelematta alati on jotain meneillään. Lukuun ottamatta ulkoiluja, treenaamista, yhteistä leikkimistä tai hellimistä on Hannu tekemässä kiellettyjä kuten repimässä tyynyjä sohvalta, jyrsimässä kenkiä, mattoja, seiniä tai lattialistoja. Tuntuu, ettei mikään väsytä Hannua. Jokaiseen päivään sisältyy useita ulkoiluja eri mittaisina, ulkona tai sisällä koulutusta, aktivointilelujen kanssa touhuamista ja useita kertoja viikossa koirakamujen kanssa leikkiä.
Koulutukset mennään pienissä erissä Hannun keskittymisen mukaan. Kesto on yleensä noin pari minuuttia, sitten menee läskiksi. Samaten, kun päivässä on ollut liikaa sisältöä, Hannulla menee yli. Rauhoittumista saa odotella tai se ei saavu lainkaan. Hannu on ylikierroksilla läpi yön.
Ja kaiken komentamisen jälkeen, saan tuhahduksen ja alta kulmien tuomitsevan sekä toruvan katseen. Tunnen pistoksen. Että kehtasinkin!
Yllä kirjoitetusta tekstistä saattaa tulla mieleen, että miksi on koiran ottanut, jos kokee näin verenpainetta nostattavaksi. Ajatuksen tekstin takana ei ole tarkoitus olla negatiivinen tai millään tavalla rotua, pentuja tai koiria lyttäävä. Verenpaineeni on paikoitellen kohonnut enemmän kuin kuntoni Hannun tullessa, se on totta. Hannu tuli meille perheenjäseneksi, ei Personal Traineriksi. Tunnen tekeväni jotain väärin mutta en tiedä mitä. Haluan Hannun kasvavan tasapainoiseksi yksilöksi ja säilyttävän tuon upean ja rohkean luontonsa. Siihen haluan löytää tien, ilman Hannun itsevarmuuden lyttäämistä.
Maanantaikappale 