En kelpaa kenellekään. Olen läski, ruma ja käytetty. Hyöty on saatu eikä minulla ole arvoa enää. Kunpa edes joku minua ajattelisi. Näillä aatteilla alkaa monen aamut. Menneisyydessä korvamadoksi jääneet sanat eivät alitajunnasta poistu. Ne jäävät elämään korvien kudoksiin syöden itsetuntoa pala palalta päivistä vuosiin. Huomaamattaan perintöä jakaa lapsilleen. Peilin edessä, sovituskopissa tai herkullisen ruoan edessä … Jatka lukemista Sanat elävät vielä vuosien jälkeen →