Japanin viiriäinen (Coturnix japonica )

Ostin kokeilu mielessä vuoden vaihteessa Citymarketista viiriäismunapaketin. Ajatuksissa oli kokeilla hautoa munat. Olin tutustunut aiheeseen jo aikasemmin netin kautta. Lukenut tietoa muutamia kuukausia. Rakensin hautomon kylmälaukkuun. Munat hautomoon ja odotus alkaa. Toimettomana odottelun aikana ei tarvinnut olla, koska kääntelin itse munat 3-4 kertaa päivässä. Lukuunottamatta ensimmäistä sekä viimeisiä haudonnan päiviä. Haudonta kestää 16-19 vrk ja lämmöt tuli pysyä 37,3 – 38,0 asteen välissä. Lämpöjen pito oikeissa asteissa tuotti päänvaivaa, koska itse tehty hautomoni ei ole automaattinen vaan kaikki säädöt tein käsin. Ja vahdin, kuin kanaemo konsanaan, munien oloa. Pidin päiväkirjaa lämpöjen vaihtelusta sekä haudontamateriaalin kostuttamisesta ja kosteudesta hautomossa. Hautomon sisällä oli 2 kosteusmittaria. Toinen pohjalla ja toinen haudontarasiassa. Digitaalinen lämpömittari oli kätevä siinä mielessä, että näytön sai hautomon päälle anturin ollessa haudontarasiassa, ei hautomon kantta tarvinnut turhaan nostella. Munan kääntöjen aikana jo ehti haihtua lämmöstä hiukan.

Eskoksi ristitty kuoriutui piipittäen haudonnan 21.pvänä. Munien kääntely lopetetaan pari päivää ennen odotettua kuoriutumista. Ehdin jo ajatella ettei munista tullut mitään päivien kuluessa mutta tulihan sieltä. Valitettavasti Esko eli vain 3 päivää. Syytä en tiedä, ehkä oli vain liian heikko elämään.

Kolmessa päivässä ehdin kuitenkin tykästyä niin kovasti, että aloin etsisikellä oikeita siitosmunia. Löysinkin tori.fiistä miehen, jolta ostin 8 viiriäisen siitosmunaa. Muutamaa päivää myöhemmin hain ne postista. Hyvin oli pakattu. Annoin munien hengähtää matkasta päivän verran ennen hautomoon laittoa. Hautomon olin jo etukäteen asetellut valmiiksi tarkistellen lämmöt ja muun tekniikan toimivuuden. Siitä se taas lähtisi.

Kuoriutuminen alkoi 16. pvänä. Kaiken kaikkiaan tästä satsista Japanin viiriäisen munia kuoriutui 4 pikkuista. Kaikki hyvinvoivia. Yhdellä jalka vääntynyt mutta parin viikon jumppauksella ja venyttelyllä suoristui. Eikö ole kohtaloa, että nuorin poikani sanoi juuri samaisesta tipusta näin: – Katso, sieltä kuoriutuu Aaro Junior. Ja molemmilla kampura, sekä tipulla että pojalla!

Ensimmäisen viikon ruokana oli Hankkijalta ostettu Pikku punaheltan täysrehu. Aika järjetön säkki! 30 kg. Lisänä keitettyä kananmunan keltuaista. Ja vettä tietysti koko ajan. Nämä ovat niin pieniä, että vesiastiaan on syytä laittaa kiviä etteivät huku sinne. Ensimmäiset viikot mahtuivat olemaan 25 litran faunaboksissa. Sinä aikana rakensimme niille kodin Ikeasta ostettuun hyllykköön.

Nyt nugetit, kuten leikkisästi niitä kutsumme, ovat jo aikuisia ja aivan ihastuttavia. Sukupuolet jaottuivat siten, että tuli 3 kanaa ja 1 kukko. Näistä syntyi pariskunta eikä kukko hyväksynyt edes näitä kahta kanaa seuraansa. Myin ne mukavalle miehelle Huittisiin ilostuttamaan. Kotiin jäi kaksi tyttöstä, Diiva ja AJ eli Aaro Junior ( vaikka tyttö onkin ). Nämä ovat oikeita vauhtinugetteja! Energisiä, valloittavia ja todella uteliaita. Seurailevat touhujamme tarkkaan ja sirkuttelevat. Erottavat vieraat ja silloin ujostellaan. Tepsuttelevat lattialla tutkailemassa maailmaa mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Koputtelevat ja pää kallellaan tutkailevat kaikki kolot ja muruset keittiön pöydän alta. Ovat oppineet tulemaan luokse kun vihellän ja naputan sormella lattiaa.  Heidän kotokolossa on hiekka-astia kylpyjä varten, yläkerrassa koppi rauhoittumiseen ja välillä haen ulkoa puiden oksia nokittavaksi. Pitävät persiljasta, persikasta, omenasta ja pikkujauhomadot ovat suurin herkku. Ruoansulatushiekkaa pitää olla kivipiiraan toiminnan takaamiseksi. Olen tehnyt näille kissan leluksi tarkoitetusta palloista aktiivilelun, jonka sisältä nokkiessa omenaa tai muuta herkkua, saa mukavasti virikettä.

Ääniskaala on laaja. Monenlaista sirkutusta, piipitystä, kurinaa ja tuituttelua kuuluu pitkin päivää. Herttaisia ja hellyyttäviä seurattavia. Lapsenomaisen innostuneita tutkailemaan kaikkea mahdollista mitä sattuu eteen tulemaan. Kantelevat viinirypäleitä kerroksesta toiseen, taistelevat kylpyhetkestä tönien toisiaan ja nukahtavat juuri siihen missä ovat. Useasti ihan kyljellään ja koipireidet pitkänä maiskuttavat suutaan. Mumsmums… Kylläpä elämä on kivaa.

Kävin Faunattaressa ja sain AJ:lle ja Diivalle tuliaisiksi tyrnimarjan oksia. Pienen tutkailun jälkeen hyvin maistuivat. Kiitos Faunatar!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.