Kasvattajan oma eettinen arvomaailma luo hyvän pohjan koiran jalostustyölle. Hyvä mainoslause mutta itsestäänselvyys? No ei ole. Yleistää ei tietenkään voi mutta ilman Kennelliiton valvontaa kasvattajat tuntuvat ajattelevan myynnin ja markkinoinnin elävän eläimen edun ja hyvinvoinnin edelle.
Kennelliitolta on aikoinaan löytynyt mielin määrin resursseja vuosikymmenien jalostukseen muokatessaan koiran ulkonäköä ihmisen silmää miellyttämään mutta, kun kaivataan resursseja kasvattajien valvontaan, huutavat ne tyhjyyttään. Tuudittaudutaan ajatusmalliin ” ainahan näistä on selvitty” sen sijaan, että keskityttäisiin rakentamaan tehostetumpaa ja valvotumpaa koiran jalostusjärjestelmää. Sairaudesta diagnoosin saaneiden koirien jalostuskäyttöä tulee kokonaisuutena arvostellen pitää törkeänä eläinsuojelun rikkeenä, josta kasvattajat tulee saattaa vastuuseen leikkiessään koiran terveyden ja elämänlaadun kustannuksella.
On Kennelliiton tehtävä eläinsuojelulakiin nojaten valvoa kasvattajien käyttävän jalostuksessaan vain terveitä koiria! On tietoinen valinta kasvattajalta, jos diagnoosin saanutta koiraa käyttää jalostukseen ja ummistaa silmänsä muita syyttäen. Kansankielelle väännettynä: Ota opiksesi, kun homma kusee.
On ihmisten älykkyyden aliarvioimista hehkuttaa koiranjalostuksen tavoitteiden tukevan koiran joka päiväistä hyvinvointia, kun samaan aikaan pelleillään koiran terveyden kustannuksella tasolla, jota tulisi kohdella vakavana laiminlyöntinä.
9 viikkoinen labbispentu Hannu 
Hannu 1v 8kk
Omaan elämään astui suru 9.9.2020, kun Hannu lähti leikkimään ikuisesti ilman kipuja.
Valitettavasti meidän Hannumme on yksi niistä sadoista esimerkeistä, miten käy, kun sairautta kantavaa emää käytetään astutuksessa. Tarkistin kasvattajan kanssa käydyistä tekstiviestikeskusteluista, että olen ensimmäisen huolestuneen viestin Hannusta laittanut hänelle 31.1.2019. Hannu on tuolloin ollut meillä 5 päivää. Viestin sisältö koski syömättömyyttä ja korvan rapsuttelua. Paria päivää myöhemmin kuvaan astui ripulointi. Oireita hoidettiin kotona ja ripulointi rauhoittui mutta korvan oireet ei. Ripulointi palasi myös takaisin, joten ensimmäinen eläinlääkäri reissu oli edessä. Varauksena syynä korvan rapsuttelu, ripulointi sekä anaalirauhasten vaiva. Tuosta ensimmäisestä käyntikerrasta eteenpäin Hannun elämä oli enimmäkseen eläinlääkäriä, lääkitsemistä, kipua ja kutinaa. Lääkearsenaali erityisruokavalioineen oli mittava. Hannu oli monilta osin jatkuvasti sairas. Koko elämänsä aikana terve noin 3 viikkoa, sekin vahvan kortisonin avulla, joka laski lähes kaikki oireet nolliin. Hannu söi melkein koko elämänsä ajan hypoallergenic nappulaa. Välillä oli kokeilussa kanaa, ankkaa, kalkkunaa, lammasta, karitsaa, peuraa, poroa, hirveä, nautaa mutta eivät sopineet, vaan aiheuttivat suolistotulehdusta ja ripuloinnin mukana poistui paksusuolen limakalvoa. Atopia oli suht vaikea tasoinen eikä useamman lääkkeen tai lääkeyhdistelmien hoitovaste ollut riittävä saamaan aikaan hyvää elämänlaatua. Halusimme kuitenkin yrittää eikä luovutus tullut mieleen.
Kasvattajaan otin yhteyttä ja vaadimme kolmasosaa pennun hinnasta takaisin, koska aiemmissa tekstiviestikeskusteluissa kasvattaja mainitsee emän saaneen allergiapaperit mutta hänen näkemyksensä perustui Hannun sairauksista siihen, että ne olivat vain minun havaintojani. Siitäkin huolimatta, että hänen pyynnöstään olimme lähettäneet eläinlääkärikäyntien epikriisit hänelle luettavaksi, annoimme Hannun hänen luokseen muutamaksi päiväksi kesäkuussa 2019, koska hän halusi itse tarkkailla onko sairas ja viedä omalle eläinlääkärilleen tutkittavaksi. Kesäkuusta heinäkuuhun yhteydenpitomme sisälsi haasteita ja päädyimme lähettämään kuluttajariita-asiamiehen kautta reklamaatiopyynnön kasvattajalle. Johon häneltä tuli vastaus asianajajan kautta. Saimme aikaiseksi sovintosopimuksen ja hän maksoi kolmasosan koiran hinnasta takaisin.
Se mikä tässä eniten ihmetyttää on Kennelliiton ja Suomen labradorinoutaja yhdistyksen toiminta. Asiamme käsittelyn aikana kyselin molemmilta tahoilta neuvoa mutta vastaus oli tyly. Ei kuulu heille. Koirasta tehty kauppasopimus on verrattavissa tavalliseen kauppasopimukseen eli kasvattajan ja omistajan välinen sovintoasia. Siis mitäh? Eikö oikeasti kukaan valvo kasvattajien toimintaa? Herää kysymys, mihin pohjautuu kennelliiton toiminta? No, tätä asiaa olen lähtenyt tutkimaan ja ajatuksissa on Kansalaisaloitteen liikkeelle laitto.
Mutta takaisin Hannuun, keväästä 2020 alkoi Hannu pidempien lenkkien jälkeen läähättää kovasti eikä kotona löytynyt hyvää paikkaa ulkoilujen tai leikkien jälkeen pariin tuntiin. Aluksi laitoimme oireet hyperaktiivisuuden ja lämpimien ilmojen piikkiin mutta kesällä oireet vain jatkuivat ja vaisto sanoi, että kyse on muustakin. Elokuussa olimme menossa eläinlääkäriin kontrollikäynnille ja oireista johtuen pyysin Hannusta otettavan selkä -ja lonkkakuvat. Tulos oli musertava. Äärimmäisen huonot lonkat. Lonkkamalja olematon eikä reisiluun pää sovi siihen, myös nivelrikkoa nähtävissä. Juttelimme eläinlääkärin kanssa ja ajattelimme, että nykyinen lääkitys tulee nyt muuttaa pelkästään kipulääkitykseksi. Hannulle aloitettiin Neurontin niminen hermokipulääke mutta jo muutama lääkkeen oton jälkeen tuli vahvasti esille, että se ei sovi. Hannun vatsa reagoi vahvasti ja meni vesiripulille sekä Hannu alkoi nähdä olemattomia ja ulisi tyhjälle huoneelle. Muita lääkityksiä ei olisi voinut vielä aloittaa ennen kortisonin laskua. Muut lääkitykset sulkivat osan lääkkeistä pois. Hannun tilanne oli entuudestaan hyvin haastava tulehduksien ja hänelle sopimattomien lääkkeiden vuoksi. Mietimme Hannun parasta, joka oli jo pitkään elänyt korvatulehdusten, anaalirauhastulehduksen, suolikanavantulehduksen ja atopian aiheuttaman ihotulehduksen varjoissa. Nyt lonkkauutisten jälkeen jäisi loputkin hauskuudet äkkiliikkeiden välttämisen vuoksi. Rakkaudesta Hannuun oli aika luovuttaa.
Siinä pääpiirteittäin Hannun tarina. Yritämme katsoa eteenpäin ja lohduttautua ajatukseen, että vihdoin Hannulla on levollinen olo eikä ole kipuja. Kipu jäi omaan sydämeen. Esitän pienen toiveen Hannun tarinan kautta, jos tiedät samassa tilanteessa elävän koiran omistajineen tai olet itse, pitäkää meteliä vaatien oikeuksianne kasvattajalta ja muilta asiaanne liittyviltä tahoilta. Meitä tavallisia tallotaan niin kauan, kuin me se sallitaan.
Maanantaikappale 
Täällä lopetettu Pepe 29.6.2021 lonkkamaljan olemattomuuden takia. Kasvattaja ei välittänyt yhtään, pentu 7kk
TykkääTykkää