Kuluneen syksyn kuulumiset

Syksyn kuukaudet ovat tuntuneet raskaille. Hannun menetys oli niistä suurin ja vaikein. Suru on vielä vahvasti läsnä ja äärimmäinen epäoikeudenmukaisuuden tunne. Päässä huutaa kysymys, miksi? Ei siihen vastausta saa, tiedän. Mutta olen pitänyt meteliä kasvattajien vastuusta enkä aio lopettaa. Ihmisten reaktiot ovat olleet paikoitellen yllättäviä. Eritoten asiasta nousseen paskamyrskyn määrä yllätti. Ehkä osuin arkaan paikkaan nostaessani esiin kasvattajien vastuuta ja siinä olevia puutteita. Hyvä näin.

Kuluneeseen syksyyn on kuulunut yllä mainittua surua mutta myös iloa, huumoria ja naurua. Monenlaista säpinää tulilla ja ajankäytön hallinta ongelmia, joka puolestaan antaa kiireen tuntua ja sen myötä pientä stressiä. Aloitin poikani edunvalvojana, aloittanut työn sekä suunnitellut näyttelyä. Eläinten pienimuotoinen kasvatustoiminta jatkuu ja Korkeasaareen muutti omasta kasvatuksesta Turkoosipäivägekko ( L.Williamsi), joka on luonnossa äärimmäisen uhanalainen laji. Aivan mahtavaa olla tukemassa lajin vahvistamista! Blogiin kirjoittaminen on jäänyt ajanhallintaongelmien vuoksi, valitettavasti. Syksy sisältää useamman kuukauden mutta silti, aikaa istua koneelle tuntuu olevan liian vähän. Mikä syö sielua, koska rakastan kirjoittaa. Haluan kirjoittaa, koska koen minulla olevan paljon annettavaa ja haluan uskoa jonkun toisen ihmisen saavan lohtua lukiessaan tekstejäni. Blogia perustaessa ajattelin olleen hyvä idea yhdistää mielenterveyden ja eläimet, koska niiden yhdistelmä on itselleni pelastaja. Mutta nyt jälkeen ajateltuna pitäisi ehkä keskittyä yhteen aihealueeseen eikä pomppia molemmissa. Lukijalle se olisi selkeämpää. Mahdollisesti tulevaisuudessa toinen osa-alue jää pois, en vain tiedä kumpi, koska molemmat näyttäytyvät henkilökohtaisessa elämässä hyvin tärkeänä ja sydämen asiana.

Kolmantena tärkeänä tulee maalaus sekä kädentaidot yleensä. Rakastan tehdä pieniä patsaita ja maalata ajatukseni tauluiksi. Siinäkin yhdistyy mielenterveys. Minua jopa suututtaa, kuinka itsestäänselvyytenä mielenterveyttä pidetään. Vaikka ilman sitä meillä ei ole mitään. Mielenterveyden rikkoutuessa elämä hiljalleen kaatuu kuin dominopalikat. Kaatuu niin helposti ja huomaamatta mutta kokoaminen vie aikaa rutkasti, eikä uudelleen lämmitetty ole koskaan enää sama. Se jää hauraammaksi kolhuille. Aihe on tabu vuosisadasta toiseen. Tabu, josta ei saa puhua kuin kuiskimalla. Se, mitä ei näe, niin sitä ei ole. Eieieiei! Ei näin.

Olen syksyn aikana suunnitellut mielenterveys näyttelyä ja pyytänyt mukaani kaksi muuta taiteilijaa, Milla Mykrän sekä Otto Paasikiven, jotka omilla teoksillaan osallistuvat näyttelyyn. Itse osallistun akryyliväriteoksilla. Näyttely on esillä 4-31.1.2021 Nummen kirjaston näyttelytilassa. Näyttelyn tarkoituksena on tehdä mielenterveydestä vähemmän tabu ja tuoda päivänvaloon ahdistus, syrjäytyminen sekä muut vaietut tunteet. Antaa näille tunteille lupa olla olemassa ja myöntää ne todeksi, se on monesti ensimmäinen askel valoon. Ei meidän tarvitse olla ylisuorittavia robotteja vaan olemme haavoittuvaisia inhimillisiä ihmisiä. Me kaikki. Liiallinen vahvuus on myös heikkous. Tähän olen sortunut itse useasti vuosien aikana. On tuntunut helpommalle leikkiä kaiken olevan hienosti, kuin myöntää olevansa keskellä säröilevää elämää, jonka langat pysyy sormissa vain juuri ja juuri. On pelottavaa myöntää normaaliutta olevan monenlaista. Yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Jokaiselle omat murheet ovat haastavia, eikä niitä saa verrata tai vähätellä.

Itse olen tällä hetkellä onnellisessa asemassa, että kaikki perheenjäsenemme ovat elossa ja useimmat pääsemässä kohti valtaväestön käsitystä normaaliudesta. Rutisen mielelläni, kuinka haastavaa on herätä kellonsoittoon kukonlaulun aikaan, että ehdin hoitaa eläimet ennen töihin lähtöä. Aina niin ei ole ollut, vaan rutina on ollut kauhun sekaisia henkäyksiä sekä piinaavaa eloonjäämistaistelua jaksaakseen edes seuraavaan päivään aloittaakseen kaiken uudelleen.

Vaikka tällä hetkellä elämäsi tuntuisi olevan silkkaa sontaa, se ei aina tule niin olemaan. Usko pois. Kaikesta seuraa jotain hyvää, se ei aina vaan näyttäydy heti. Mutta jonkun ajan päästä muistelet menneitä ja ymmärrät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.