Miten olla hyvä ihminen?

Kuluvan viikon Asunnottomien yö-tapahtuma laittoi jälleen ajatusvirran kuohumaan. Minua ahdistaa tietoisuus siitä, kuinka uutiset ja yleinen valtamedia isosti otsikoi paria päivää ennen tapahtumaa asunnottomien arjesta ja ylisukupolvisuuden kulttuurista sen takana. Älä käsitä väärin, on hienoa, että asunnottomuudesta tiedotetaan ja puhutaan. Asian pitäisi olla kuuluvilla koko ajan! Korvaan särähtää asian esiin tuomisen sävy. Vastuuta sälytetään asunnottoman … Jatka lukemista Miten olla hyvä ihminen? →

Titta på Diagnoosi

Nykypäivänä ihmisyys punnitaan diagnoosin kilohinnalla. Mitä painavampi diagnoosi, sen kalliimpaa on hoito. Elämänmittainen epikriisi kirjautuu datajanojen arkistoon mutta sanahanat sulkeutuvat. Se tärkein kontakti katoaa. Miten olla ihminen ihmiselle sen diagnoosin takana? Diagnooseja lätkitään ihmisten kylkeen kuin ale-lappuja kyljyksiin ja matka jatkuu leimattuna. Leiman jättämä liimapinta on kiinni ja pysyy. Joka ainoa solu huutaa kuin hukkuva, … Jatka lukemista Titta på Diagnoosi →

Aika hurahtaa sekä rahat

Jacksonin kameleontti ( T.j.xantholophus ) vauvat täyttävät tänään 12 viikkoa. Aika hurahtanut viuhuen kohti syksyä ja kohta on myös talous pakkasella. Pätäkkää uppoaa pikkuisten ruokaeläimiin useampi euro kuukaudessa, siitäkin huolimatta että kasvatan hedelmäkärpäset itse. Pääosin. Hieman rytmittämisongelmaa on, myönnän. Paniikinomaisesti ajattelen niiden tipahtavan hengiltä, jos hedelmäkärpäset eivät lisäännykään. Samaan aikaan Faunattaresta on kärpäset loppumassa ja … Jatka lukemista Aika hurahtaa sekä rahat →

Kyllä Hannusta on moneksi!

Kuluvina viikkoina Hannu on kasvanut henkisesti teini-iästä huolimatta. Oppinut ottamaan hienosti korvat käyttöön, vaikka edellä kävelisi niin herkullisesti keinuva karvainen kermaperse huumavine tuoksuineen. Katse on tyhjä, kuohat suupielissä mutta korvat toimii. Toistaiseksi. Hämärän rajamailla kuljemme, tiedän. On enää hetkestä kiinni, että Hannu hoksaa olevansa ihan oikea poika. Elkeitä näkyy jo, kyykkypisusta piittaamatta. Hannu täytti kahdeksan … Jatka lukemista Kyllä Hannusta on moneksi! →

Miksi? Häh? Kuka! Mikä vastuu?

Hyvä kysymys on asian edistymiselle joskus tärkeämpää kuin vastaus. Hyvän kysymyksen aikaan saaminen vaatii aivotoimintaa. Oletettu aivotoiminta tuottaa ajatuksia. Yhteinen ajatuksien vaihto tuottaa vastauksia. Näin voisi luulla. Kai? En ole ajatustenlukija eli en lähde kritisoimaan kenenkään ajatusmaailmaa valintojensa takana. Ajatukset ovat henkilökohtaista omaisuutta mutta julki tuodut valinnat ajatustyön jälkeen koskettavat muidenkin elämää. Valintojen mukana kulkee … Jatka lukemista Miksi? Häh? Kuka! Mikä vastuu? →

Jacksonin kameleontti poikaset

Jacksonin kameleontin poikaset lähenevät kohta 6 viikon ikää. Mikäli laskin pikku vipeltäjät alun perin oikein, oli luku 23 kpl. Nyt menehtyneiden jälkeen luku on 19. Tuo äkkikuolema on yleinen ongelma Jacksonin kameleontin kasvatuksessa. Aina 4-5 kuukauden ikään asti. Sen yli päästyä helpottaa. Olen saanut kaikesta tästä ihanuudesta kokemusta sekä harmaita hiuksia. On paikoitellen lannistavaa löytää … Jatka lukemista Jacksonin kameleontti poikaset →

Jackson kameleontti Elvin vauvat

Yllätyksenä tuli kuitenkin. Kuukautta aiemmin olin alkanut miettiä mahdollista raskautta Elvillä kasvavan vatsan vuoksi. Ruokahalu kasvoi sekä halu olla enemmän lämpölampun alla paistattelemassa. Janottikin enemmän. Luin tietoa netistä ja kyselin palstoilta milloin synnytys olisi lähellä. Jacksonin kameleontti on yksi kameleonteista, jotka synnyttävät elävät poikaset munimisen sijaan. Kantoaika noin 6-9 kuukautta. Mielenkiintoista on myös se fakta, … Jatka lukemista Jackson kameleontti Elvin vauvat →

Kaikki on liikaa Hannulle!

Ärsytys, kutina, ähinä ja ylireagointi. Niistä on Hannun päivät tehty. Kuukausien epämukavuus sietämättömällä levottomuudella vallitsee. Hannusta näkee, että olo ei ole kehuttava. Lääkepaketin rapina kuuluu, niin läähätys alkaa. Pennun ilo on muuttunut pakkohoitoon. Monta kuukautta on pakkohoitoa kestänyt. Pakkohoidolla tarkoitan sitä, että mieheni makaa Hannun kanssa lattialla ja minä laitan lääkkeet väkisin korviin, nivusiin ja … Jatka lukemista Kaikki on liikaa Hannulle! →

ME-talolla omituiset otukset ihmettelyssä

Vietin viimeiset pari viikkoa riemun kiljahduksien, tömisevien jalkojen ja korvia huumaavan desibelien täyttämässä isossa kodinomaisessa ME-talon olohuoneessa. Pansion Hövelin monitoimitalon alakerrassa sijaitseva ME-talo on kaiken ikäisten iloinen ja elämäntäyteinen kohtaamispaikka. Jacksonin kameleontti Elvis otti yleisönsä Kutsuva, värikäs ja kodikas näkymä on vastassa astuessa ME-talon ovesta sisään. Suuret sohvaryhmät, värikkäät matot sekä suuri pöytäryhmä houkuttelevat yhteiseen … Jatka lukemista ME-talolla omituiset otukset ihmettelyssä →

Sovittelijamuijan hillotut tunteet

Jalka vispaa hermostuneesti laminaattilattiaa ja katse kiertää pitkin kalmanvärisiä seiniä. Teennäisesti hymyileviä kasvoja repaleisissa julisteissa muistuttamassa elämän hymyilevästä hehkusta. Tuijotan julistemuijan silmiin miettien, ylettyykö hymy silmiin asti. Puutuva perse penkissä muistuttaa vastaanoton olevan taas myöhässä. Psykiatrian vastaanoton tuolit ovat nähneet ja vastaanottaneet syliinsä monenlaista sekä kokoista jännittynyttä perää, kellertävät tahrat kulahtaneessa kankaassa todisteena siitä. Vastapäinen … Jatka lukemista Sovittelijamuijan hillotut tunteet →