Eläinten tunteet

Eläimet herättää monenlaista tunnetta. Rakkautta, raivoa, hellyyttä, turhautumista, menettämisen pelkoa. Saavat aikaan hoivavietin tulvimisen hurmatessaan pentuina. Koirat, kissat ja pehmeät puput pörröisine turkkeineen liekittävät sydämemme rakkauden roihuihin. Matelijat kuohuttavat monella eri tapaa, mikä on toisen ihastus, on toisen vihastus. Kielellään nenäänsä kaivava lehmäkin kohahduttaa. Tai pallejaan nuoleva koira. Kissan notkeutta heittää koipireisi niskan taa kadehditaan mutta tuskin herättää halun nuolla.

Mutta mitä tunnetta liikkuu eläimen silmien takana? Nykyään enenevässä määrin tietoisuuteen tulee tutkimusten kautta faktaa eläinten tunteista. Vielä 30 vuotta taaksepäin ajatuksena oli, että eläimet eivät tunne mitään, edes kipua. Pitkän työpäivän jälkeen kotiin tullessa jaloissa kiehnäävä ja mouruava kissa ei ehkä kärsimättömällä olemuksellaan yritäkään kertoa tukahduttavaa ikäväänsä vaan on odottanut ruokakupin täyttäjää ja kirmaa nopeasti ruokakupin ääreen tullessasi.

Koirien sanotaan tuntevan ainoastaan perustunteet. Ilo, suru, viha, pelko. Kaikki muut tunteet ihminen istuttaa koiraan inhimillistämisen kautta. Niinkö? Koiralta, tai muiltakaan eläimiltä, ei pysty kysymään miltä tuntuu. Tulkitsemme elekielen kautta koiran tunteet. Hännän heilutusta, suupielien asentoa, silmien ilmeitä, korvien asentoa ja vartaloa. Koiralle voi leperrellä keveän innokkaalla äänellä vaikka mitä kammottavuuksia ja vastaukseksi saa iloista hännänheilutusta sekä mahdollisesti leikkiin kutsun. Se siis reagoi kuulemaansa äänen sävyyn. Samaten matalalla, toruvalla äänellä sanotut kehut toimivat päinvastoin, koirasi luimistelee näyttäen anteeksi pyytävältä vältellen katsekontaktia, haukotellen tilanteen rauhoittamiseksi.

Ovikellon soidessa koira ryntää tassut lattialla sutien ja haukahtaen ovelle hieman etukenossa seisten kuono kiinni ovessa. Moni tulkitsee sen uteliaisuudeksi ja iloksi vastaanottaa vieras. Mutta jos unohtaa inhimillisyyden ja miettii tilannetta koiran sielun elämän kautta muistaen sen laumaeläimenä, on koirasi rynnännyt ovelle päättämään päästääkö laumaansa ketään.

Jacksonin kameleontin otsalle ei kasva sarvia silkasta ketutuksesta, vaikka tunteikkaita matelijoita ovatkin. Reviiritietoisina eläiminä eivät pidä muutoksista terraariossaan tai sen ulkopuolella. Kaikki mikä terraariosta näkyy, kuuluu reviiriin. Maton tai verhojen vaihto riittää saamaan kameleontin kiukkuiseksi. Väri tummuu, olemus pullistuu ja alkaa avoimesta suusta kuulua raivokasta sihinää. Reviirille on tullut uusi uhka. Isottelu oksalla varmistaa sen, että uhka poistuu ja voittaja jää. Herkimmille kameleonteille uhman nousuksi riittää omistajan väärän värinen paita. Matelijan luottamuksen voittaa parhaiten rauhallisilla liikkeillä sekä hyvällä ruoalla. Pitkäjännitteisellä työllä se oppii luottamaan ihmiseen. Kuuntele omaa matelijaasi, joskus pitää osata luovuttaakin liian suuren stressin välttämiseksi. Tai laita ainakin oikean värinen paita.

Rodun tai lajin omainen luontainen käytös elää vahvana vankeudessa kasvaneillakin. Koira vaalii laumaansa puolustaen ja ulvoo lauman ollessa hajalla. Toki, nykyään kaupunkilaistuneet cityturret ulvovat ja tuhoavat kotia. Aikoinaan metsässä sitä ei niin erottanut, jos ikävissään katkoi puusta pari oksaa tai sammal pöllysi mutta heilauttaa pahasti kalusteen tasapainoa, jos siitä puuttuu yksi jalka.

Kameleonteilla luontainen käytös näkyy elävän ruoan muodossa, vankeudessakin on tärkeää antaa niiden metsästää ruokansa. Ollessaan tottunutkin ihmiseen toinen silmä tarkkailee ruokaa ja toinen mahdollista pakoreittiä. Nukkumaan mennessä asettuvat ohuimmalle oksalle ollen petojen ulottumattomissa. Tarvitsevat terraarion olosuhteissakin alkuperäisen ilmaston vastaavat arvot, vaikka olisivat vankeudessa syntyneet.

Eläimet tuntevat kipua siinä missä ihmisetkin sekä aistivat omistajansa surun. Itkiessä lohduttomasti tai tuntiessa surua eläimen teot yllättävät. Koira hakeutuu lähellesi nuolaisten pari kertaa kuin lohduttaen ja kantaa lelunsa syliisi. Kissa tulee syliisi kehräämään. Tuntuu kuin osaisivat juuri oikealla hetkellä olla läsnä. Katselevat itkuasi ja suruasi rauhallisesti. Kertovat elekielellään, että minä olen tässä. Ei hätää.

Yksi vastaus artikkeliiin “Eläinten tunteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.