Voi Hannu sentään!

Olisipa taikasauva. Heilauttaisin sitä kerran lausuen mahtipontiset taikasanat, jolla Hannun elämänlaatu parantuisi. Whitsiuuuh! Hannu saisi maistella herkkuja, kulkea ilman vaippaa ja nauttia täysin tassuin koiran arvoisesta elämästä ilman ahdistavaa kutinaa, ihon kirvelyä, oksentelua tai kipua.

Mutta kun ei ole.

Hannu on koko puolitoista vuotisen elämänsä aikana ollut kolme viikkoa terve. Se on naurettavan vähän ja pistää miettimään jo vakavampiakin vaihtoehtoja. Missä kulkee se inhimillisyyden raja, joka kertoo milloin on aika luopua? Tähän asti kaikki kulkemamme polut kohti parempaa elämää Hannulle ovat päättyneet umpikujaan. Mikään lääke ei ole tuonut Hannulle apua. Kaikki markkinoilla olevat on kokeiltu. Yksinään ja yhdisteltynä keskenään.

Vartalossa vallitsevat kivut, kutina ja epämiellyttävä olo tuovat mukanaan käytöshäiriöt. Ulkoillessa pienikin ärsyke saa Hannun käyttäytymään uhmakkaasti ja käymään käteen tai remmiin kiinni. Verta vuotavia haavoja ei ole tullut mutta mustelmia senkin edestä. Istu- käskyn toteutumisen sijasta kädessä roikkuukin Hannu repien hihaa, remmiä ja sormia. Suoliston oireilu näkyy ulkona kaiken syömisenä. Kävyt, kepit, ruoho, sepeli kaikki menee. Myös toisten ja omat kakat, jos ei ehdi väliin. Muut vielä kaivaa nielusta suolitukoksen estämiseksi mutta pökälettä ei.

Ruokinta on ollut haasteellista. Monikaan kokeiltu proteiinin lähde ei sovi. Sopimattomien listaan kuuluu nauta, hirvi, poro, peura, kana, kalkkuna, ankka. Kokeilematta on possu/villisika, hevonen ja kala. Tällä hetkellä kokeilussa lammas. Lammas ei onneksi ole suurempia oireita aiheuttanut. Tosin kovan oireilun hillitsemiseen meneillään on kortisonikuuri. Viime eläinlääkäri käynnillä todettiin jälleen korvissa vahva hiivatulehdus, alavatsan iho tulehtuneeksi, tassut ja suolisto. Anaalirauhaset vaivaa kovasti ja Hannulla ne on epämuodostuneet, joten eivät tyhjene itsestään lainkaan. Vasen korva oli pahasti tulehtunut ja korvakäytävä turvonnut. Sopimaton ruoka tulehduttaa suolistoa ja kakan mukana tulee suoliston limakalvoa. Suoliston tulehtumisen myötä kakkaa tulee öisinkin sisälle ja Hannu syö ne. Suolisto kurisee ylikierroksilla ja toimii liian aktiivisesti eikä pidätys toimi. Näiden kroonistuneiden oireiden rauhoittamiseksi tuli siis kortisoni kuuri. Ensin kolme viikkoa vahvalla annoksella, josta hiljakseen laskevalla annoksella vähennetään määrää. Kortisoni on myrkkyä pitkällä käytöllä sisäelimille mutta on tuonut avun. Hannu on kuin eri koira. Varsinkin tuon ensimmäiset kolme viikkoa, jolloin vahvin annos meni. Wow! Mikä ero! Kaikki kutina ja iho oireet ovat poissa, tassut ehjät sekä käytöshäiriöt ilkeä muisto vain. Ensimmäistä kertaa aikoihin näkee kuinka levollinen olo Hannulla on. Nukkuu yöt ja saa leikkiä sekä lenkkeillä rauhassa ilman rapsuttelupysähdyksiä. Miinus kortisonissa on pidätyskyvyn häviäminen. Ja pissaa sataa! Ai hyvänen aika kuinka sitä tulee. Vahvimmalla annoksella tunnissa tuli pari isoa lainehtivaa lätäkköä. Ja totta kai aina astui siihen levittäen koko kotiin pissatassun jälkiä, ennen kuin tajusi ottaa kiinni. Nyt kun annos on puolittunut, on pissaaminenkin hiukan rauhoittunut. Edelleenkin vahinkoja sattuu mutta ei niin paljoa. Viimeksi eilen tuli pissat sisälle vaipan läpi ja sen jälkeen vietiin ulos, niin tuli sinnekin iso pissa. Kaikesta pitää löytää jotain hyvää, niin tästäkin -> Hannu pissaa kyykkypissat edelleen. Mikä onni ettei nosta jalkaa! Meillähän olisi seinät valeltu. Tosin, annoksen pienentymisen jälkeen on alkanut oireita tulla takaisin. Rapsutusta, kakomista, kakkaamista, ärsytystä ja käytöshäiriötä.