Miksi? Häh? Kuka! Mikä vastuu?

Hyvä kysymys on asian edistymiselle joskus tärkeämpää kuin vastaus. Hyvän kysymyksen aikaan saaminen vaatii aivotoimintaa. Oletettu aivotoiminta tuottaa ajatuksia. Yhteinen ajatuksien vaihto tuottaa vastauksia. Näin voisi luulla. Kai?

En ole ajatustenlukija eli en lähde kritisoimaan kenenkään ajatusmaailmaa valintojensa takana. Ajatukset ovat henkilökohtaista omaisuutta mutta julki tuodut valinnat ajatustyön jälkeen koskettavat muidenkin elämää. Valintojen mukana kulkee vastuu, vastuu siitä miten omat valinnat sekä päätökset vaikuttavat kanssakulkijoihin. Samainen vastuu on yksityishenkilöillä, järjestöillä, kasvattajilla sekä kennelliitolla. Näihin päiviin saakka olin siinä uskossa, että rotukohtaiset järjestöt sekä Suomen kennelliitto olisivat todellisia, tavallisen tallaajankin, arjen sankareita tosipaikan tullen. Maksammehan heille.

No, toisin kävi.

Asia koskettaa itseni lisäksi myös Hannua sekä muita koirien omistajia kasvattajineen. Satuttaa tulla hylätyksi. Olemme kohdanneet tylyttämistä, vähättelyä sekä epäuskoa. Olen kuunnellut uskomuksia siitä, että meidän toimintamme on sairastuttanut Hannua lisää. Otin yhteyttä Suomen kennelliittoon saadakseni tukea asian edistämiseen mutta kahdelta eri ihmiseltä tuli tyly kommentti. – Ei kuulu heille.

Kirjoitin sähköpostia Labradorinnoutaja yhdistykselle. Sama tyly vastaus – Ei kuulu heille.

Että mitäh? Itsesensuurini käy ylikierroksilla saada aikaiseksi asiallista, rakentavaa sekä ilman punoitusta luettavaa tekstiä.

Olen hämmästynyt ja pettynyt. Miksi nämä järjestöt ovat olemassa? Vainko kenneleiden näyttelytulosten kirjaamisia varten? Suomen kennelliiton nettisivuilla lukee useammassa kohdassa heidän arvoistaan ja strategioistaan tehdä uraa uurtavaa työtä terveiden ja hyvinvoivien koirien eteen. On PEVISA ( Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma ), yleinen jalostusstrategia, terveydenhuolto-ohjelma sekä kasvattajasitoumus, jossa kasvattaja sitoutuu muun muassa käyttämään jalostukseen terveitä ja hyväkuntoisia koiria. Vahva omavalvonta järjestelmä. 129 vuotta kokemusta takana. Suomen kennelliitto kasvattajien edunvalvojana vaikuttaa aktiivisesti koiria koskevaan lainsäädäntöön. Ehkä olisi aika päivittää kokemus tietoineen 2000-luvulle, sillä meidän tapauksessamme kaikki yllämainitut hienot lauseet jäivät tyhjiksi, merkityksettömiksi sekä turhaa uskoa lupaaviksi. Jälleen monen pettymykseksi teoria ja käytäntö jäävät valovuosien päähän toisistaan.

Tulee kuva, jossa kaikkien sanojen ja lupausten alle jää se ainut syy, miksi kasvattajat, järjestöt sekä liitot ovat toimintansa aloittaneet. Koira. Elävän olennon hyvinvointi hukkuu ihmisten häikäilemättömän kunnianhimon alle. Muokataan, jalostetaan ja muunnellaan geeniperimää mukautettaessa koiraa paremmin ihmisen muottiin sopivaksi. Ja kuka kantaa todellisen vastuun? Kukapa muukaan kuin, koira.

Tarpeeksi asiaa ja kannanottoja eriävine mielipiteineen väännellessä unohtuu äkkiä kaiken alle se tärkein. Hannun ja muiden kanssasairastajien hyvinvointi. Ostajat ja kasvattajat taistelevat rahasta, valinnoistaan, sopimuksestaan ja yleensä siitä kumpi on oikeassa. Siinä sivussa Hannu ja kumppanit rapsuttelevat, hilseilevät, kipuilevat ja voivat huonosti ymmärtämättä syytä. Pystymättä kertomaan tai pyytämään apua. Elävät ihmisen armoilla niissä olosuhteissa, jotka niille annetaan. Onko kukaan oikeassa?

Lähteet:

Suomen kennelliiton sivusto

Suomen labradorinnoutaja yhdistys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.