Kaikki on liikaa Hannulle!

Ärsytys, kutina, ähinä ja ylireagointi. Niistä on Hannun päivät tehty. Kuukausien epämukavuus sietämättömällä levottomuudella vallitsee. Hannusta näkee, että olo ei ole kehuttava. Lääkepaketin rapina kuuluu, niin läähätys alkaa. Pennun ilo on muuttunut pakkohoitoon.

Monta kuukautta on pakkohoitoa kestänyt. Pakkohoidolla tarkoitan sitä, että mieheni makaa Hannun kanssa lattialla ja minä laitan lääkkeet väkisin korviin, nivusiin ja tassuihin. Jokaisesta kerrasta on pyritty tekemään mukava Hannulle. Kehutaan hurjasti ja palkataan namuilla. Niiden teho on tuhottu jo viikkoja sitten. Hannu pyristelee sylistä pois väkisin lääkkeet nähtyään. Annan tutustua ja haistella lääkkeitä, että eivät olisi kauhua aiheuttava tuntematon. Painiksi menee joka kerta. Kohta puoli vuotias Hannu painaa 25 kiloa ja voimaa löytyy.

Olo alkaa olla lohduton. Olemme kuluttaneet Omaeläinsairaalan lattiaa ihan liikaa. Lääkkeitä löytyy pitkä lista. Kortisonia menee suun kautta, suihkeina ja tippoina. Lääkeshampoota on kahta eriä. Korviin löytyy litkua, tippaa ja suihketta. Tuloksetta. Hannu ei enää nuku öitään. Päivät kuluu rapsutellen. Kesken leikin, kävelyn tai levon häiritsee kyynäreiden, kylkien ja korvien kutina. Suupielistä, kyynäreistä sekä kaulasta on karvapeite jo huomattavasti ohentunut. Iho on karstainen ja bakteeritulehduksen vaivaama.

Tuntuu lohduttomalle pakottaa Hannu sietämään lääkitys, josta ei ole hyötyä. Ilmankaan ei uskalla olla. En uskalla ajatellakaan Hannun oloa ilman lääkitystä. Ikuisuuksia kestänyt ärsytys, kutina ja tuskainen olo alkaa näkyä Hannun käytöksessä. Pystyn tuntemaan sen ja kuvittelemaan. Hulluksi siinä tulisi olla viikkokausia kunnolla nukkumatta tuntien jatkuvaa kutinaa iholla.

Olemme pyrkineet helpottamaan Hannun oloa monin tavoin. Vaihdoimme ruoan Britt Careen eliminaatiodieetin kaaduttua, koska Hannu ei sinäkään aikana ollut oireeton. Kahdeksan viikon niukkuus turhaan. Kissamme Pimu on ollut muutaman viikon hoidossa tyttäreni luona. Ja olen kodin pesuaineetkin vaihtanut allergiaystävällisiin, pyykinpesuaineista lattianpesuaineisiin.

Hannun allergiatestit näytti sisätila-allergeenit vahvasti plussalle mutta erittelyssä ei mikään noussut esiin siten, että siedätyshoitoa voisi kokeilla. Joko ovat kaikki plussalla tai ei. Vuoden ikäisenä uusinta testaukset.

Hannun käytös on alkanut muuttua. Pimun ollessa vielä kotona jahtasi Hannu sitä alati. Pimun oli mahdotonta kävellä rauhassa mihinkään, Hannu oli perässä ja kielto aiheutti hepulin. Hannu reagoi nykyään kaikkeen vahvasti. Kaksi kertaa on kävelylenkillä varoittamatta ottanut käteeni kiinni. Ilman varoitusta. Tilannetta ei edeltänyt riehuminen, leikkiminen tai kielto. Kävelimme rauhallisesti Hannu hieman takanani ja naps! Hannun purukalusto oli ranteessani. Kun kielsin, sitten se vasta alkoi. Valkoinen kuoha suupielissä niskakarvat pystyssä pyrki useampaan kertaan ottamaan käteeni kiinni. Mikään ei auttanut tai rauhoittanut. Ensimmäinen kerta meni vahvojen kipulääkkeiden syyksi. Oli eläinsairaalasta saanut opioidi-pohjaista hampaanjuuren poisto leikkauksen jälkeen. Otin yhteyttä eläinlääkäriin ja saattaa aiheuttaa harhoja koirille. Jätimme sen pois mutta eilen niin kävi uudelleen.

Käsi on aivan ruhjeilla. Toisella puolella mustelmia ja kulmahampaiden jättämiä reikiä ihossa. Uskon, että täydellisen tosissaan olisi saanut kunnon reiät aikaiseksi mutta leikkiä ei tämäkään ollut. Kaukana pikkupennun käden jyystämisestä. Olen miettinyt ja miettinyt tapahtumaa mutta mitään edeltävää ei tapahtunut mikä olisi laukaissut. Hampaat Hannulla on jo vaihtuneet pysyviin.

Pelottaa ajatella, että tämä kaikki kipu ja ärsyke pakkohoitoineen on jo vaikuttanut pienen luonteeseen. Eikä helpotusta ole luvassa. Hannulle on diagnosoitu allergiaa ja atopia. Aiheuttaja ei ole selvillä. Ennen kuin selviääkään oireet ovat ja pysyvät, mahdollisesti lopun ikäänsä. Päässä hakkaa lohduton ajatus. Onko tämä kaikki Hannulle ihan liikaa?