Avain kiertyy lukossa avaten oven. Astun eteiseen huokaisten. Kotona taas. Eteisessä vastassa 2 terraariota. Tertun ja Elvin. Terttu on Jemenin kameleontti naaras. Iältään 5 vee. Elvi on Jacksonin kameleontti naaras, noin pari vuotias. Vehreän rehevät terraariot asukkeineen saavat minut ylpeyden ja ilon valtaan. Huomaan päivittäin jähmettyväni tuijottamaan niitä hymy huulilla. Juttelen niille päivän kuulumiset ja kyselen miten päivä on sujunut. Useimmiten vastaus on kiukkuista sähinää. Elekieli kertoo, että askel lähemmäs vielä niin… Etenkin Terttu. Siinä tiukka mimmi, jonka reviirille ei muut tule. Elvi on säyseämpi ja yrittää matkia oksan muotoja piiloutuessaan oksan taakse.
Jacksonin kameleonttien kanssa on tarkoitus lähitulevaisuudessa aloittaa pienimuotoista kasvatusta. Kasvatus on jo lähtenyt käyntiin muiden eläinteni kanssa. Lehtisirkat, kummitus-sirkat, Aaverukoilijat sekä ruusukuoriaiset ja sarvikuonokas.
Jackson kameleontti koiras, Elvis, tulee tulevaisuudessa olemaan Elvin kumppani, jos kaikki menee suunnitellusti. Elvis on vielä nuorikko, kesäkuussa 2018 syntynyt. Sen pitää hieman vielä kasvaa ennen esittelyä Elville. Kameleonteilla on muutenkin tarkkaa miten parittelua koitetaan. Koiraan ja naaraan elekieltä tulee tarkoin tutkailla esitellessä ne toisilleen. Jacksonin kameleonteilla paritteluajan tietää olevan käsillä, kun levottomasti vaeltelevat terraarioissaan. Naaras viedään koiraan terraarioon ja jäädään seuraamaan tilannetta. Koiras lähestyy naarasta aloittaen pään keikutuksen tanssiliikkein. Värien vaihteluilla näyttää olevan elämänsä voimissa. Naaraan vastatessa liikkeisiin se ei ole valmis koiraan lähestymiseen. Naaraan ollessa paikoillaan odottaen koirasta, on se valmis.
Useimmat terraario eläimistä ovat mielipiteitä jakavia. Toisen ihastus on toisen vihastus. Itse törmään monesti kysymykseen, Miksi? Miksi ihmeessä pidät tälläisiä? Tai – Hyih!! Kaamee otus! Että eihän näitä voi silittää. Eivät ole käsittely eläimiä, ei. Mutta se mitä näistä saa, on kappale sellaista luontoa kotiin mitä muuten harvemmin näkee. On hienoa uppoutua seuraamaan kuinka kameleontti seuraa saalistaan ja salaman nopeasti ampuu sen suuhunsa. Kuinka eturivin paikalta saa seurata rukoilijasirkan nappaavan saaliinsa ja syö sitä sen sätkiessä vielä viimeisen kerran.
Aaverukoilijat parittelivat useamman tunnin sillä lopputuloksella, että tunteja myöhemmin koiras sätki terraarion pohjalla ilman päätä. Oli aika villin näköistä katsella päättömän koiraan roikkuvan naaraan selässä ennen putoamistaan.
Mielenkiintoisia tapoja, ruokailuja ja terraario-olojen säätämistä. Kostutukset sekä terraarion putsaus, siinä pääpiirteittäin yksinkertaistettuna. Terraarioiden vakiokalustoon tulisi kuulua kosteus- ja lämpömittarit. Useimmilla lajeilla UVB- loisteputki. Terraarion rakennusvaiheessa kannattaa ottaa huomioon kosteus-suojaus. Isompaa kosteusprosenttia vaativilla lajeilla on se ehdoton tai alkeellinen viemäröinti. Itse rakastan vaihetta, jolloin mietin terraarion sisustuksen lajiin sopivaksi. Suosin biopohjaa, jossa salaojituksena toimii hienosti ruukkusora. Mullassa on hyvä elellä reilu pataljoona siiroja ja hyppyhäntäisiä talonmiehinä syömässä ja pilkkomassa jätökset pois. Tiedon hankinta ja terraarion valmistelu ovat oiva keino kärsimättömän mielen tyynnyttämiseen uutta eläintä hankkiessa.
Pientä haastetta tuo kummitus- ja lehtisirkan ruokinta talvella. Lehtipuiden lehdet ovat tippuneet mutta mistäs ruokaa? Kukkakaupassa myytävä salal on mainio apu. Kauppojen salaatit ovat joillekin kelvanneet sekä joitain yrttejä on maisteltu. Kesällä olen pakkaseen kerännyt vadelman oksia, tammenlehtiä sekä muita lehtipuun oksia lehtineen. Pakastamisen huono puoli on että sulamisesta muutaman tunnin päästä lehdet rapistuvat.
Lehtisirkka naaras on pituudeltaan noin 6 senttiä. Keskenkasvuinen vielä. Aikuismitta tällä lajilla 8-9 senttiä. Muutama viikko aikuistumisen jälkeen alkavat munia. Naaras ei tarvitse koirasta muniakseen. Naaras munii yksinäänkin mutta niistä kuoriutuu vain naaraita ja haudonta kestänee kauemmin kuin hedelmöittyneet munat. Hedelmöittyneistä kuoriutuu n 4-5 kuukaudessa molempia sukupuolia. Itselläni haudonta kesti vajaa 7 kuukautta ja kuoriutumisprosentti oli suhteellisen suuri. Haaste tuleekin siinä miten saa pikkuiset syömään. Haudonnassa olleista munista kuoriutui n 50 kappaletta mutta eloon jäi 11. Kuvassa oleva lehtisirkka on yksi omista kasvateistani.
Joillekin päivän ilo tulee koiran kanssa lenkkeilystä ja harrastamisesta. Toiset pitää jyrsijöistä tai kissoista. Minäkin rakastan näitä eläimiä mutta herpit ovat varastaneet sydämeni. Etenkin kameleonteille sydämestäni löytyy oma paikka. Niissä on jotain hyvin hellyyttävää. Epäluuloinen katse, erilaiset luonteet sekä äärimmäisen mielenkiintoinen otus. Niiden elämää seuratessa unohtuu maalliset murheet ja päivän paineet.
Elviksen terraariossa on sumutin. Se on rakennettu bauhauksesta ostetusta ilmankostuttimesta sekä sähköputkesta. Jacksonin kameleonteilla on hyvin tärkeää viileä ilma korkealla ilmankosteudella.
Ison osan siitä, miksi rakastan olla kotona tuo eläimeni. Perhe on itsestäänselvyys siinä tunteessa, sitä en edes mainitse. Kiehtovaa sekä vastuuta opettavaa harrastamista. Haastetta löytyy niin halutessaan. Minulla on eri eläimiä ollut kohta 20 vuotta mutta vasta nyt olen aloitellut kasvattamista. Syyni siihen on, että halusin olla äärimmäisen varma pystyväni myös hoitamaan sen loppuun asti. Kultagekot kuuluvat myös kasvatusprojektiini. Hieno ja hieman harvinaisempi gekkolaji, joka on yöaktiivinen.
Kultagekkojen terraariossa myös biopohja talonmiehineen. Hyvin on toiminut. Kasvien lehdiltä siivoan ulosteet pois mutta pohjalla niitä ei kauaa näe.
Kodissani on monta maailmaa. Vietnamin viidakosta Afrikkaan. Afrikasta Australiaan kummitus-sirkkojen kotiin. Pala elämääni, jota ilman en osaisi olla. Joka päivä todellinen päiväni piristys.
Maanantaikappale 