Selkäpiissä ikuinen puistatus pahasta. Epäluuloinen mumina alkaa kuplia aivosoluissa heti kohdalle sattuessa jotain hyvää. Rystyset ruhjeilla koputan jokaista kohdalle osuvaa puuta tai sen jäljitelmää, kun on mennyt liian mukavasti liian pitkään. Kohta tapahtuu jotain maan pinnalle palauttavaa. Sielussa elää ainainen sisäinen aavistus tulevasta. Kyvytön nauttimaan estottomasti saamastaan hyvästä. Sitä on ikuisesti varjostamassa pahimman pelko. Ensin … Jatka lukemista Karma →