Joinain päivinä haluaisi vain määkiä elämänsä kyllyydestä. Päästää ilmoille pitkän mään. Mikään ei luonnistu eikä onnistu. Ajatus rullaa samaa rataa tahmeana. Emmää ikinä onnistu. Mää en ala. Mää en halua. Mää en pysty. Mää haluun olla normaali. Kaikki vain määkityttää eikä asioita saa viedyksi loppuun haluamallaan tavalla.
Kaiken pitäisi näennäisesti olla hyvin. Ja silti se kalahtaa kalloon silloin tällöin. Päivä, milloin mikään ei suju kuin strömsöössä. Poltat suusi kahviin. Lyöt otsasi kaapin oveen. Potkaiset varpaasi vessan kynnykseen. Astut kissan oksennukseen. Astut toiseen hakiessasi paperia ensimmäisen siivoukseen. Unohdat evääsi jääkaappiin. Ja myöhästyt bussista. Tai, jos ehdit siihen saat vierustoveriksesi valkosipulilta, hieltä ja vanhalta viinalta haiskahtavan omaan elämäänsä kyllästyneen näköisen ihmisen. Dominoefekti on valmis. Eikä se pääty kuin illalla pään painuessa tyynyyn.
Myönnän. Olen kateellinen sinulle jos elät normaalia elämää. Ja ainoa ketutuskäyrääsi nostattava asia on puuduttava, samaa toistava arki. Olen myös onnellinen puolestasi. Ole sinäkin. Kaikessa puuduttavuudessaan se on turvallista ja ihanaa. Minä olen kokenut toista puolta ja silmänräpäyksessä vaihtaisin sen puuduttavaan arkeesi.
Osaathan arvostaa sitä? Elämää ilman kipua, ilman onnea varjostavaa lisäpainoa surusta tai poliklinikka-aikojen sovittelusta kalenteriin välttyäkseen päällekkäisyyksiltä. Itkusta punaisin silmin esittänyt reipasta lapsesi edessä ja vuosikausia elänyt varpaisillaan puhelinta peläten lapsen ollessa itsetuhoisin mielin muualla kuin sylissäsi. Salaa toivonut jonkun kuiskaavan korvaasi miten tehdä oikeat päätökset oikeaan aikaan.
Seuraavan kerran, kun arkesi kaikessa tylsyydessään kyrpii, tee poikkeus ja hymyile. Nauti siitä mitä sinulla on. Se ei ole itsestäänselvyys. Mikään ympärilläsi oleva ei sitä ole. Sekunninsadasosassa kaikki voi olla toisin. Läheisesi sairastuu vakavasti, menetät työpaikkasi tai löydät kumppanisi nuoleskelemassa huulia. Jonkun muun kuin omiasi. Silloin, enemmän kuin koskaan, ikävöit entiseen.
Määkimismuminajupinan lisäksi aivojen aalloilla risteilee muitakin ajatuksia paikoitellen. Useimmiten päälaella keinuvaa pehkoa ja sen alla asustelevaa ajatusmaailmaa hetkauttaa kuitenkin se oma perhe ja heidän tarpeensa.
Noh, ajatuksia siis tulee ja menee. Hassua, mutta mieleen päivän päätteeksi niistä ei monikaan jää. Oletko huomannut? Muista pysähtyä tärkeimpien kohdalla. Pyri muuttamaan ajatuksesi sanoiksi. Sanotut sanat ja lupausta tihkuvat lauseet teoiksi. Se pienikin toteutettu teko päivässä tuo läheisellesi rakastetumman olon kuin tuumailuksi jäänyt aikomus.
Maanantaikappale 