Elämänmittainen vääntö

Valkoiset, molemmat jalat kokonaan peittävät kipsit kumisevat toisiaan vasten yhtä kovaa kuin väsymyksestä turta pääni. Heijaan ja paijaan. Heilutan ja keinutan sylissä nälkäänsä itkevää kolmikuista Aaroa kävellen pitkin poikin Tyksin käytävillä. Lohduton, vaativa henkeä haukkova huuto kaikaa seinillä. Kohta olisi meidän vuoro ja hänen tuskaisa olonsa helpottaisi hetkeksi. Edes hetkeksi. Anestesiassa laitettaisiin uudet kipsit vanhojen … Jatka lukemista Elämänmittainen vääntö