Hannun olemus hurmaa. On siinä narunjatkeella käsittelemistä, kun Hannu kääntää päät ja pysäyttää autot. Hannun hellyttävän hyllyvä olemus hivelee silmää. Tummanruskea kiharainen turkki kiiltää ja vihertävät silmät tuikkivat. Hannu oli viime viikolla eläinlääkärissäkin valloittava ja vihdoin korvat olivat terveet! Eilen sujahti korvaan viimeiset antibioottitipat ja nyt peukut pystyyn, että tulehdus myös pysyy poissa. Juhlistimme koirapuistossa riehumalla.
Hannu on ollut järkähtämättömän rohkea tilanteessa kuin tilanteessa. Muiden rähistessä kuola suupielistä roikkuen tien toisella puolella, istuu Hannu alas katsellen tilannetta puntaroiden. Eläinlääkärissä sama päättelykyky, kunhan saa tutkia huoneen ensin. Hyvä niin, ennakointi on välttänyt huonot kokemukset Hannulta ja toivottavasti niin pysyykin. Hannua on kiusattu tarpeeksi jo, sanon minä.
Jännittävää nämä Hannulle on, tiedän. Jännitys purkaantuu tapahtumien jälkeen. Muutaman lenkin olen jättänyt kesken omien käsivoimien loppuessa Hannun roikkuessa painollaan hihnassa heittäen läskiksi. Ainutkaan tassu ei maahan ole koskenut, vain hampaat hihnassa kiinni. Jännityksen lisäksi saman reagoinnin saa aikaan kielto. Hannusta tulee uhmaikäinen lapsi, jonka maailma hajoaa. Ja minä muutun käveleväksi kysymysmerkiksi, mutta rauhalliseksi sellaiseksi. Olen ylpeä itsestäni, olen onnistunut säilyttämään tyyneyden. I´m so cooool!
Hannusta otettiin verikokeet allergiatestausta varten. Sisätila allergeenit, heinien siitepölyt, rikkaruohojen siitepölyt ja puiden siitepölyt. Niistä vastauksia seuraavan parin viikon aikana. Sen aikana suunnitelmana jatkaa hypoallergia ruokaa, ihon hoitoa Malaseb-shampoolla ja korvien putsausta ulkoilujen jälkeen. Ja toki hyvät palkkaukset Hannulle, slurps.
Välillä ulkoilujen jälkeen Hannua kutittaa ja sisällä liùtaan pitkin lattiaa nenua hieroen. Hannu kuulostaa myös tukkoiselle välillä, kuin ihminenkin flunssan alussa.
Olen pyrkinyt elämään Hannun kanssa normaalia elämää jättäen isoimmat huolehtimiset eläinlääkärille. Itsesuojelukeino. Jos annan vallan huolelle, näen vain sen. Ja siitä tunnen huonoa omaatuntoa, koska Hannu haluaisi vain olla ja leikkiä. Jos me perheen jäsenet olemme koko ajan huolissamme, tarttuu se Hannuunkin turvattomuutena ja mahdollisesti pelokkuutena.
Hypoallergia ruoka on sopinut hienosti, Hannu on saanut mukavasti painoa takaisin. Eläinlääkärin puntari näytti komeat 17,3 kiloa. Kakka on ollut hyvää ja kiinteää. Sopivan kokoista myös eli ruoka imeytyy. Näin kevään tullen muut iloitsevat leskenlehtien vilkuilevan kirkkaan keltaisena talven maatuneiden, kuivien lehtien välistä mutta minä pyllistelen ilosta kirkuen, kuinka hieno kakka tuli!
Maanantaikappale 