Se lemmikin rakastamisen toinen puoli

Oletko ikinä lemmikkiä suunnitellessasi ajatellut, kuinka saa pyyhkiä sitä itseään pitkin lattioita, korjata oksennuksia, oksentaa itsekin karvapalloja niiden pöllytessä aivan kaikkialta, laastaroida omat ja vieraiden sormet koiranpennun purukaluston jäljiltä tai hyppinyt riemusta saadessasi eläinlääkärikuluista kertovan laskun? En minäkään. Sitä omaa rakasta lemmikkiä odottaa saapuvaksi sydämen kuvat silmissä ilman sen toisen puolen faktoja.




Se paska puoli on ja pysyy. Miksi sitä on niin vaikeaa tuoda julki? Ehkä ajatuksissa hakkaa muiden mielipiteet sinusta kyseenalaistaen rakkautesi lemmikkiäsi kohtaan. No eihän se niin ole kuitenkaan. Vaikka kertoisi kuinka keljuttaa karvat kaikkialla, koiranpentu ajan pissalätäköt ja kakkakasat hajuineen, rikkiraastetut huonekalut, rahanmeno, terraariossa kuolevat kasvit sekä rumat kalkkisaostumat terraarion laseissa, ei se siitä rakkauden määrästä kerro yhtään mitään. Omasta suustani on päässyt monet kirosanat vuosien aikana. Olen ihmetellyt miten ihmeessä kaikkien terraariot näyttää aina kirkkaille tai sisustuslehtien kuvissa lemmikkitalouksien kodit ovat aina vaan putsplank. Niistä tietysti sensuroidaan arki ja elämisen jäljet ennen julkaisua.




Omassa arjessa on vahvasti läsnä vitutus. Sohvalle ei pääse istumaan ennen kissankarvojen poistamista, sukat vaihtuu useamman kerran päivässä astuessani kissan oksennukseen tai pissalätäkköön Hannun jäljiltä. En minä nauraen sitä tee. Viimeisen puolitoista viikkoa Hannu on ripuloinut limaista löysää vanukasta sinne tänne. Uloskin muutama mennyt. Huoli hyvinvoinnista, kuivumisesta sekä kasvusta on vahva. Mutta kieltämättä alkaa paskaa tulla jo korvistakin. Hannu on kakannut neljän pennun edestä. Lääkitty on ensin kotikonstein Biopakilla sekä Canikur kuurilla. Ei tehoa. Omaeläinsairaalassa käytiin näyttämässä huolissamme pientä. Verikokeiden perusteella yleisvointi limaisesta kakasta huolimatta hyvä. Tulehdusta ei löytynyt, kuivunut ei ollut mutta korvista löytyi tulehdus. Joku siellä suolessa vaivaa madotuksesta huolimatta. Nyt lääkitykset jatkuu. Lääkkeeksi saimme kaoliini-pektiini liuosta suojaamaan suolta ja korviin kortisonipohjaisen Cortavance liuoksen. Hannu on päivän ajan ollut riisipaastolla ja nyt vatsa tuntuu rauhoittuvan. Kakka löysähköä vielä mutta määrä vähentynyt. Hannu on kotona ollut kaksi ja puoli viikkoa, joista kipeänä puolitoista.


Kaikki ei alkanutkaan kuin strömsöössä. Se hämmentää ja saa ajatukset sekaisin. Olo on turvaton. Alkuajatuksena oli juurikin se onnellisuuden ruumiillistuma ihanasta pentuajasta puruluineen, herkkuineen, tutustumisineen kaikkineen. Se vaihtui hetkessä kohdallamme paskanhajuiseen huoleen. Kohta 10 viikkoinen Hannu olisi ansainnut pehmeämmän alun elämälleen mutta sitä kohden matkataan yhdessä.


Eläinlääkärikäyntien sekä lääkkeiden myötä tulee vastaan uusia huolia. Raha. Laskut. Niiden suuruus ovat omiaan lisäämään huolta entisestään. Lemmikkiä ottaessa niihin pyrkii varautumaan aina ja vakuutuksen mainitseminen on tässä kohtaa poikaa. Se kannattaa ottaa melkein eläimelle kuin eläimelle. Mutta, vaikka kuinka pyrkii varautumaan kuluihin, ei aina osaa ottaa huomioon minkä suuruisiin kuluihin. Eläinlääkäreihin ja muihin eläimien aiheuttamiin kuluihin kuluu vuosikustannustasolla useita satoja euroja, ellei tuhansia. Kuluja kertyy niin pikkuhampaiden tekemistä tuhoista kuin akvaarioiden aiheuttamista vesivahingoista. Skaala on laaja. Pohjalla on suuri halu hoitaa eläimensä mahdollisimman hyvin mutta kustannusten noustessa mahdottomiin voi vastaan tulla pettymyksen tunteita sekä riittämättömyyden. Joutuu tekemään kohtuuttomia päätöksiä käyttääkö rahansa ruokaan vai eläinlääkäriin. Varsinkin ilman vakuutusta, sieltä sentään saa useimmiten oman osansa omavastuun jälkeen takaisin.





Yksi toinen tatin nostattaja on kasvatus. Haaveissani on ollut pienimuotoinen kasvatustoiminta. Koskien aaverukoilijasirkkoja, kummitussirkkoja sekä kameleontteja. Mutta ei. Ei onnistu. Aaverukoilijoiden munapussit laitoin juuri pois hautomosta. Ne vain kuivuivat eivätkä kehittyneet vaikka todistin parittelun. Kummitussirkkojen munia on ollut hautomossa vuoden 2018 elokuusta eikä vielä ole tapahtunut niin yhtään mitään. Vielä hautomosta löytyy lokakuussa 2018 laitettuja sarvikuonokkaan toukkia. Ehkä jätän toivoni niihin ja muihin lajeihin, joiden haudonnat kesken vielä. Jacksonin kameleontti Elvis kun vähän kasvaa pääsee se kokeilemaan parittelua naaraan kanssa.

Siltikään en päivääkään vaihtaisi pois. Kuulostaa kliseiseltä mutta on totta. Arjen nurjaltakin puolelta katsottuna elämä lemmikkien keskellä on upeaa. Rikastuttaa, värittää ja antaa omalle elämälle paljon. Rakastan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.