Elämä oli maapallolla ennen kiehtovaa ja mystistä. Nyt mystisyyden takaa on alati määräämässä raha ja taloudellisuus. Kaikkea pitää olla paljon, halvalla ja ennen kaikkea halvalla. Seurauksista piittaamatta. Ihminen on ahnas peto. Kyltymätön. Ihmisen ahneus ja julmuus kaikessa suuruudessaan on tappavaa.
Ihmisen oman kuvan ja maatalouden tehotuotannosta on helposti löydettävissä yhteneväisyys, eli punainen lanka. Kohisevassa yhteiskunnassa vuodatetaan verta ja selluliittia plastiikkakirurgian leikkausosastolla ollaksemme näyttävämpiä, terveempiä ja kauniimpia. Rasvaimun toimenpidettä katsoessa tulee mieleen teuraaksi joutuneet porsaat. Yhtä kovakouraisesti kirurgi pumppaa rasvaa irti vatsanahan alta kehon hytkyessä liikkeestä, kuin teurastamon teholinjalla roikkuvat raadot. Eurot kilisee kalisten, koska oravan nahkaa lompakosta tuskin enää maksuvälineeksi löytyy.
Samaan aikaan tehotuotantolinjat huutavat tehokkuudessaan ihmisen käskyn alla. Ihminen tehotuottaa eläimiä teurastaakseen 60 miljardia maatalouseläintä yhdessä vuodessa. Lähes kymmenen kertaa koko ihmiskunta. Automatisoitu tuotanto ehkäisee inhimillistämisen. Emme syö enää eläimiä. Syömme nimettömiä palasia, joita ostamme paketoituna kaupan lihatiskiltä. Kuin eivät olisi eläviä koskaan olleetkaan. Ehkä on parempi olla ajattelematta. Pidän itsekin lihasta. Suljen siis silmäni.
Ihminen käy sotaa itseään ja tekojaan vastaan. Vaatimustasot kasvaa. Pitää olla jatkuvasti valmis muuttumaan ja kasvamaan. Vaaditaan hyvää henkistä kestävyyttä, paineensietoa ja vahvuutta. Päiväkoti ikäisten lapsien kasvoilta jo paikoitellen paistaa uupumus. Ovathan he ehtineet maailmassa jo olla muutaman vuoden. Usean 4 -vuotiaan päivät ovat vanhempien toimesta täyttyneet aamusta iltamyöhään. Päiväkodin jälkeen on jumppaa ja muuta harrastusta. Lähes joka arkipäivä. Missä vaiheessa lapset ehtivät harrastamaan oikeaa työtään eli leikkimään? Vapaata, ihanaa riemukasta leikkiä kirkuen ja riemuiten. Nykyajan lapset osaavat jo 3 – vuotiaana taidokkaasti käyttää älypuhelimia sekä avata läppärin pelatakseen lempipeliään. En haluaisi kerskua tai ylpeillä mutta itse kokosin koko palapelin päivässä, vaikka kannessa luki 3-4 vuotta.
Vaatimukset kasvavat myös ulkonäköpaineissa. Ulkomuoto painaa enemmän kuin cv: n antamat tiedot. Osa säästää puolet elämästään saadakseen silikonia rintoihin, rasvaimua vatsaan ja täytettä pakaroihin. Toinen osa syö vettä kukkalautaselta, punnitsee itsensä joka päivä ilman koruja aamupissan jälkeen ja kuluttaa omaisuutensa kuntosalin kassaan. Kumpi osa on onnellisempi? Ei kumpikaan, kai. Kuvitellessani näiden ihmisten elämää tulee mieleeni vain maan vetovoima. Se voittaa aina. Maan vetovoiman kohdanneet silikonitissit menettänevät terhakkuutensa ja 70- vuotiaan vartalossa muistuttavat edellisvuoden Vapun jäljiltä unohtunutta puolityhjää vesi-ilmapalloa. Kuntosalille elämänsä omistanut tulee muistuttamaan kävelevää rusinaa. Kateellisuudesta en tuollaisia kirjoittele, todellakaan! Olen vain huolissani. Itse kuulun niihin, jotka uskovat henkiseen kauneuteen. Sekä uskon leveä perseisen naisen elävän kauemmin kuin miehen, joka huomauttaa siitä.
Tunnistan hätkähdyttävästi ristiriidat sanojen ja tekojen takana. On niin helppoa sanoa, uhota ja unohtaa. Hetken mielijohteesta tehdyt päätökset tuntuvat upealta mutta jälkipuinnissa on miettimisen varaa. Syy ja seuraus – ajattelu vallitsee ja toimii edelleen. Omaankin elämään sitä ajattelumallia on vaikeaa taivuttaa. Olen vain tällainen ylipainoinen, sarkasmiin taipuvainen rempseä rimprempsa, joka tiedostaa tupakan vaarat mutta polttaa. Juo liikaa kahvia ja syö paikoitellen epäterveellisesti. Ja kuitenkin tupakan ja kahvin kellastuttamilla hampaillaan nauraa leveästi sen kummempia ajattelematta. Tilanteesta nähty valokuva tuo hetkeksi faktan silmille. Seuraavan tullessa se jo unohtuu.
Niin kai se kuuluu mennäkin. Ilman oman toiminnan puolustelemista vain mainitsen. Haluan nauttia elämästäni. Ei minun tarvitse lähteä kuntosalille saamaan muistutusta lihaksiston olemassa olosta, ne särkevät joka tapauksessa päivittäin. Jokainen on oman onnensa seppä, sanotaan. Pätee se tässäkin. Meille annetaan vain yksi elämä, käytetään se haluamallamme tavalla. Mutta toisia ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen.
Maanantaikappale 