Katse kulkee kotona huoneesta toiseen. Terraarioita siellä täällä. Olohuoneessa kaksi. Eteisessä kaksi. Keittiössä neljä. Yksi keittiön kaapeista varattu ruokaeläimille. Hautomoissa uusia tulokkaita. Ajastimien avulla aamulla lamput syttyy ja illalla sammuu. Kaappien kätköissä tarvikkeita varalle sekä hätätilanteisiin. Varaloisteputkia, lämpölamppuja, kosteusmittareita sekä lämpömittareita. Alennusmyynneistä katselen ennemmin viherosastolta uusia kasveja terraarioihin kuin omaan kaappiin sisältöä. Uusia lajeja mieli halajaa jatkuvasti lisää. Mutta mikä on liikaa? Milloin on sairastunut suomusokeuteen eli hamstraamiseen?
Kun eläinrakkaus alkaa tuntua työlle ja terraarioiden siivous siirtyy siirtymistään muiden askareiden edessä, on mietinnän paikka. Aika miettiä, onko harrastuksesta tullut ahneutta eläimen hyvinvoinnin kustannuksella.
Muun perheen mielipide on myös otettava huomioon terraarioiden vallatessa kotia. Itse olen onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että rajoituksia on annettu vähän. Tarantelloista keskustellessani heidän raja tulee vastaan. Sitä kunnioittaen ei kyseistä lajia meiltä löydy.
Ruokaeläinten aiheuttamat kustannukset saattavat kutistaa hermon pituutta. Kenttäsirkka rasia maksaa 5 euroa Faunattaressa. Sirkan koosta riippuen sirkkojen määrä vaihtelee. S- kokoista sirkkaa rasiassa n 50-60 kpl ja vastaavasti L-koon sirkkaa parisen kymmentä. Sotilaskärpäset, jättijauhomadot, erilaiset torakat, vahakointoukat lisättynä summa tuntuu ensin pienehköltä mutta kerryttää kuukaudessa yllättävän summan riippuen ostetun ruokasatsin määrästä. Aiemmin asuessamme isommassa asunnossa kasvatin ruokaeläimet itse mutta tässä pienemmässä kodissa aikuisen kenttäsirkkakoiraan siritystä ei pääse pakoon. Ääni on itsepintaisen kova ja jatkuva yötä päivää. Torakoiden kasvatus vain tuntuu epämiellyttävältä.
Joka ruokinnan jälkeen jostain löytyy aina kenttäsirkka tai kaksi lattialta kipittämässä. En ymmärrä miten ja mistä pinkaisevat karkuun. Onneksi meillä on kanssamme asustava Pimu-kissa. Hän ilmoittaa karkulaisen nähdessään. Ei jahtaa, ei syö vaan huutaa. Tuijottaa lattialla olevaa sirkkaa yhtäjaksoisesti maukumalla kovasti. Lopettaa sirkan poistuessa.
On lemmikilläsi suomut, karvat tai pelkkä nahka ei poista sitä faktaa, että sinun arkesi on sen koko elämä. Riippuvainen sinun hoitovietistäsi, rakkaudestasi ja hoivastasi. Lemmikkiä hankkiessa pitää miettiä tarkkaan, onko valmis ottamaan vastuun kokonaisesta elämästä. Realistisesti huomioida, ettei lemmikin kanssa aina ole vain kivaa. Tiedossa on rahan menoa ruokiin, tarvikkeisiin, eläinlääkäriin ja kaikkeen mitä lemmikkisi hyvinvointi vaatii. Yhtä lailla terraarioeläimet, kuten koirat tai kissatkin, vaativat hoitajan lomamatkojen ajaksi ylläpitämään vaadittu elintaso. Isoimmat matelijat eivät edes hyväksy vierasta hoitajaa, vaan hoitajan pitäisi tutustua hoidokkiin hyvissä ajoin.
Myös hautomossa olevat pitää säännöllisesti huolehtia. Ylläpitää vaadittu kosteus sekä lämpö kasvun ja kehittymisen turvaamiseksi.
Erilaisia lajeja omasta kotoa on löytynyt kuluneiden 20 vuoden aikana. Kertaakaan ei vielä ole ollut tunnetta jaksamisen loppumisesta. Päinvastoin. Rankan ja sairaalapitoisen arjen rinnalla on ollut sydäntä lämmittävä tunne saada kotiinsa kappaleen sellaista luontoa ja eläinkuntaa, jota en muuten koskaan kohtaisi. On tunnetilani ollut mikä vain, itkusta turvonneet silmät tai raivon rutistaneet kulmat, lemmikkieni edessä rauhoitun. Niiden kiehtova kauneus ja rutiinit tuovat omaankin sieluun rauhan. Tunnen lähes äidillistä rakkautta onnistuessani niiden kasvattamisessa sekä lisäännyttämisessä. Ne hyväksyvät minut juuri tällaisena kuin olen. Tuomitsematta.
Maanantaikappale 