Tietänet tunteen, kun suustasi pääsee täydellisen väärät sanat väärässä paikassa. Ajatuksissasi sanat ovat oikein mutta matkalla suustasi muiden korviin muuttuvat. Huulien välistä yksinkertaisesti livahtavat niin nopeasti, ettei ajatus ehdi reagoida uudelleen. Täysin pidättelemätön mutta hajuton. Aivopieru.
Aivopieruja päästelen tahattomasti silloin tällöin ja uskon meitä olevan muitakin. Itseäni lohduttaakseni haluan uskoa niin. Viitaten ylläolevaan kuvaan. Oman kuontalon alla vilahtelee monen tasoisia ajatuksia, aivopieruja ja paikoitellen asiaakin. Johtuneeko aivosairaudesta vaiko muusta kehityksen alkeellisuudesta on harkinnanvaraista.
Yhdessä aiemmassa postauksessa jo kerroinkin, kuinka suutuksissani käskin poikaani painumaan vittuun naamani edestä. Voi sitä tunnetta! Ne sanat elävät edelleen omaa elämää mielessäni. Enkä pyyhityksi saa, vaikka haluaisin. Toinen todellinen aivopieru on suustani päässyt sukulaisia täynnä olevan kahvipöydän ääressä. Muut hörppivät kahviaan mutta Auroralla ei vielä ollut juomaa. Käännyin häneltä kysyen – Haluaisitko pillumehua? Ja hän vastasi minulle – Joo, haluun mä. Oih, sitä kohinaa poskilla tajutessani mitä suustani päästin! Sukulaisten ilmeet olivat myös ikuistamisen arvoiset.
Yleinen ajatuksenkulku hämmentää. Miksi aivoissa liikkuu mitä oudoimpia ajatuksia, kertooko se mielikuvituksesta vaiko älykkyysosamäärästä? Oletko huomannut samaa omilla aivoaalloillasi? Hämmentääkö päivittäin? Huomaan lähes päivittäin miettiväni tyhjänpäiväisiä. Kuinka viisas ja fiksu olisikaan, jos saman ajan käyttäisi todelliseen asioita edistävään pohdintaan. Ei voi tietää.. Eräänä päivänä veskissä istuessa tuumailin, että olen oikeastaan onnellisessa asemassa naidessani aviomieheni. Sukunimeni muuttui Mäntysaaresta Uusitorpaksi. Pääsin saaresta sisätiloihin eli oikeastaan eräänlainen ylennys.
Olen ajatuksissani ollut huolissani meidän naisten hyvinvoinnista tuulisilla ilmoilla. Jalat haarallaan seistessä ja suun kautta hengittäessä käy läpiveto. Tuulitunneli. Huulesta huuleen, noin niinku läppänä. Ei kai edestakainen veto voi hyvää tehdä. Tekohengitystä antaessa pitäisi muistaa ristiä elvytettävän naisen jalat, niin ei pääse ilmat pihalle.
Vuosia sitten yhtenä kesä-iltana huutelin mökin pihalla kissaamme sisälle. Kissamme nimi oli Äijä. Yöpaitasillani tissit pomppien loikin pisin nurmea kiljuen – Äijäää! Tuu ottaa nannaa! Äijää, aika tulla jo, huutelin huhuillen. Eipä tainneet naapurit tietää mistä oli kyse. Nimi aiheutti toisellakin kerralla naurua, tosin jälkeenpäin. Olin parvekkeella tupakalla ja sivusilmällä huomasin Äijän hyppäävän keittiön pöydälle voileipieni kimppuun. Raotin parvekkeen ovea ja kiljaisin, – Äijä! Pois pöydältä nyt heti! Aviomieheni tuli hetkeä myöhemmin kotiin ihmetellen miksi naapurit katsoivat häntä säälivästi.
Ajatuksen voima on vahva. Pelkän aivojumpan avulla voit viedä itsesi turvaan, huvitukseen ja nauttia. Antamalla muistojen tulla tulvien saa takaisin palan elämää mikä muuten ei palaa. Ajatuksen voimalla voi rakentaa tulevaa parempaa huomista ja onnea. Uskon siihen, että ajatuksien jako on vertaistukea. Jakamalla ajatuksesi, ne hassutkin, jaat samalla osan itsestäsi. Ja mikä on parempaa vertaistukea kuin yhdessä olo ja nauraminen. Olla ihan vain ihminen ajatuksineen ja tunteineen.
Maanantaikappale 