Tarpeeksi monta kertaa hakkaa päätään seinään, niin kuhmu siitä tulee. Kipeä, jomottava patti. Muutaman päivän päästä kuhmu on eilispäivän faktaa eli historiaa ja sen tuoma kivulias opetus unohtunut. Kokemuksesta oppii tai ei. Surullisimmassa tapauksissa oppi tulee haudan takaa. Miksi emme opi muuttamaan tapojamme? Sokeita omalle käytökselle ja kuitenkin kärkkäinä moittimaan toisia. Tuoko toisen moittiminen oman käytöksen paremmin siedettäväksi?
Päihde ja mielenterveysongelmat kulkevat pitkälti käsi kädessä. En toistaiseksi ole törmännyt onnelliseen narkomaaniin tai alkoholistiin. Pulloon tai ruiskuun tartutaan vieroitusoireiden pakottamana syyllisyyden hakatessa takaraivolla. Nesteen valuessa kurkusta, valuu kyyneleet silmistä. Hetken on hyvä olla nousuhumalan hohteessa mutta mitä useammin pullon huulille nostaa olo vain huononee. Krapulassa iskee syyllisyys. Se voitonriemuisesti juhlii tunteiden tappioilla. Omaisten huulilla kysymys miksi ja käyttäjän huulilla vain yksi sana. Anteeksi. Ilman tunneperäistä tarkoitusta se on vain sana muiden joukossa. Loppuun kulutettuna tuo mukanaan enemmän ärsytystä kuin toivottua tunnetta.
Riippuvuudesta kärsivällä aine tuo voittaja-fiiliksen. Olemus uhkuu kuolemattomuutta, rehvastelua sekä voittamattomuutta vaikka käsissään pitelee voittajaansa. Pullotettua itsetuntoa ja rohkeutta. Tunne voittaa ja peittoaa alleen kaiken muun tärkeän. Omaiset, kodin ja terveyden. Nautittu aine pitää otteessaan käyttäjän lisäksi käyttäjän omaiset. Päihderiippuvuus on vahvasti myös omaisten sairaus. Omaiset kärsii avuttomana vierestä seuraten tuntien itsensä hylätyksi. Hylätyksi tulemisen tunne on yhteinen molemmille osapuolille. Käyttäjä tuntee itsensä hylätyksi aineen loppuessa ja omaiset käyttäjän kadotessa aineeseen.
Päihde ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten ajatellaan olevan viallisia. Pakko olla vakavasti jotain vialla, kun ei voi lopettaa. On menettänyt lapset, kodin ja lähes kaiken. Eikä silti. Hmm, eivät he viallisia ole. Ihmisiä vain. Ihmisiä, joiden psyyke ei ole osannut käsitellä asioita ilman vahvempaa apua. Ehkä käyttö on alkanut juurikin elämää kohdanneesta surusta, eikä millään ole enää väliä. Tai juurikin käyttö on vienyt kaiken tärkeän syyn nousta aamuisin sängystä ja kierre on valmis. Harvemmin viitsitään uhrata ajatusta tekojen taakse. Vaikeaa on samaistua ajatuksiin mitä itse ei ole kokenut.
Alkoholismista voi omaisille jäädä monenlaista käteen. Liiallinen vahvuus on yksi niistä. Sekin on omalla tavallaan sairaus. Pakonomainen tarve olla vahva. Koettaa omalla vahvuudellaan kannatella omat, lapsien, puolison ja ystävien murheet. Ainainen asioiden selvittelijä, joka ei kestä ympärillään keskeneräisiä asioita, vaan näkee ne heikkoutena mitkä on välittömästi selvitettävä. Palkaksi jää kontrolloimisen tarve, jota ilman tuntuu koko minuus murenevan. Kertonee pitkälti luottamuspulasta ja useimmiten tiedostamattomasta sellaisesta. Helpompaa hiljaa hyväksyä ja korjata asiat omalla tavallaan, kuin luottaa muihin ja avautua keskustellen. Pelkää tulevansa hylätyksi jälleen jonkun vahvemman edessä. Pitää opetella tiedostamaan heikkoudenkin olevan vahvuus. Ja antaa tilaa muidenkin näyttää vahvuutensa.
Kiitos sotiemme veteraanit ja lotat.
Alkoholismi, huumeet ja mielenterveys-sairaudet eivät ole syy, vaan aina oire jostain suuremmasta taustalla häilyvästä voimasta. Jos olet elänyt lapsuutesi huumeiden tai alkoholin sävyttämässä maailmassa on sinusta itsestäsi kiinni jäätkö sen uhriksi. Kokemuksen äänen hyväksyessään osana elämää voi siitä oppia ottamaan opiksi ja hyväksikäyttämään. En väitä, etteikö olisi vaikeaa rimpuilla niiden haamujen otteesta irti mutta mahdotonta se ei ole. Ja muista, se ei ole sinun syysi.
Maanantaikappale 