Ketuttaako?

Aamu-uniset silmäni tarkentavat linssejään kännyn ruudusta hohtavaan tekstiin. Zoomaan zoomaamistaan ajatellen ikänäön löytäneen minut. Ilta-Sanoman tekstin pääsisältö ei vain uppoa. Minulle ei ole diagnosoitu lukihäiriötä tai dysfasiaa mutta kalloni sisässä uinuileva harmaa massa tekee ylitöitä ymmärtääkseen lukemaansa. STT:n tietojen mukaan kansanedustajien sopeutumiseläkkeestä luovutaan ja se korvataan kokonaan enintään kolme vuotta maksettavalla sopeuttamisrahalla. Eduskuntaryhmät esittävät sopeuttamisrahan tasoa nostettavaksi lähemmäksi normaalin työttömyysturvan tasoa. Tietojen mukaan muutoksen jälkeenkin sopeutumisraha olisi selvästi alemmalla tasolla kuin tavanomainen työttömyysturva. No vittu hip hei!

Kenen työttömyysturvasta puhutaan? Ei ainakaan meidän tavallisten kadunkuluttajien matkalla Kelan luukulle. Tiedoksenne sen olevan vain murto-osan. Ilman sopeuttamisrahaa. Uskon puhuvani monen suulla, jos ilmoitan halukkuuden sopeuttamisrahakortistoon. Meitä sopeutetaan työelämään ja kansanedustajia sopeutetaan eurojen kilinään. Vai onko tämä taas niitä avustuksia, joista ei vain puhuta? Puskaradiosta kuultuna tuntuu sitten lottovoitolle saada itselleen se, minkä olisi pitänyt olla omaa jo vuosia sitten. Tuskin tulee maksuun takautuvasti. Ministereiden huhutaan neuvottelevan kansan eduksi kaksikin vuorokautta tauotta. Unettomuus vastaa 0,5 promillen humalatilaa. Kuinkahan monen promillen humalassa Suomea johdetaan?

Nooh, ettei nyt vallan mene äimistelyksi niin otan osan vastuusta itselleni. Ainahan löytyy tulkinnanvaraa tekstin luojan sanoista lukijan saamiin mielikuviin. Kuten; kahviloissa kahvin hintaa veloitetaan kuppikoon mukaan tai pääsiäisenä saa munaa kaupan hyllyltä eikä värillä väliä. Mikä vain omassa suussa parhaimmalle maistuu. Jouluisin on ihan luvallista vieraan pukin käydä maistamassa tarjolle laitettua piparia ja lapsien ottaa lahjoja vastaan. Lapsuudessa hammaskeiju vie hampaat suusta ja kuitenkin oletamme lapsiemme uskovan kertoessamme, ettei kummituksia ole. Me vanhemmat ihmettelemme teini-iän tunnetykitystä mutta mietipä hetki. Miten sinä kontrolloit tunteesi tajutessasi tulleesi kusetetuksi elämäsi ensi metrit?

Sopeutumaan joutuu. Kaikille köyhyysrajojen reunamilla eläville sentin venytys on tuttuakin tutumpaa puuhaa. Siinä kekseliäisyys ja näppituntuma kasvaa. Pienillä rahoilla pitää saada katetuksi suuret menot. Me tavalliset lampsuttajat joudumme sopeutumaan nälkään, luopumiseen ja köyhyyden tuomiin vajaavaisuuksiin. Koko perhe kärsii, lapsista lemmikkeihin, sentin katteettomuudesta. Se mihinkään veny. Metallia se on.

Välillä kadehdin eläimiä. Lähinnä ihmisten lemmikkejä. Luonnossa eläville eläimille elämä ei helppoa ole. Nekin joutuvat luopumaan paljosta meidän ihmisten ahneuden edessä mutta lemmikit. Niitä rapsutetaan, rakastetaan ja hoidetaan. Huolehditaan perustarpeiden lisäksi ylellisyyksistä. Niiltä voisi koittaa oppia myös yhden hyvin tärkeän taidon. Hetkessä elämisen. Vai kuinka moneen koiraan olet törmännyt, joka nostaa tassun suulleen ja kohteliaasti kieltäytyy antamastasi herkusta valittaen jo valmiiksi uumalla painavia liikakiloja? Tai rukoilijasirkan syödessä itsensä kokoista kenttäsirkkaa kuullut voihkinaa kuinka taas kohta pitää uusia vaatevarasto. En minäkään. Ei ne murehdi, vatvo tai menetä uniaan. Ne ottavat vastaan ilolla saamansa ja jatkavat elämää sen kummemmin miettimättä. Ihmisen kohdalla on useasti toisin. Suolenmutkat pinkeenä otsaryppyjen painaessa silmäpusseja painamme menemään voivottaen mennyttä, tulevaa ja tätä hetkeä suupielet vaahdossa. Tuntien syyllisyyttä kaikesta, niinkuin se auttaisi taakkaa. Eläimiltä voisi oppia myös tervettä itsekkyyttä. Omat kameleonttini tulevat ilolla hakemaan minulta ötökkänsä. Ampuvat ne kielellään suuhunsa hetken maiskutellen ja katsovat minua sen jälkeen ihmetellen miksi vielä siinä seison. Tein jo tehtäväni.

Pitäisikö seuraavaksi itseltäsi liikoja vaatiessa tehdä kameleontit? Yksinkertaisesti vain mulkaiset, pyöräytät silmiäsi ja näytät kieltä. Oikeutesi on tehdä rajasi selväksi. Ei oman mielenterveyden kustannuksella tule ensisijaisesti tehdä muille mukavaa oloa.