Rakkauden rönät

Rakkaus. Kaiken se kestää, kaiken se kantaa… Ja plaaplaaplaa. Ei se kyllä noin mene. Ei ainakaan itsestään. Tuo yllämainittu kuuluu Disney piirrettyihin tai yli-imeliin suupielet tahmauttaviin rakkausleffoihin, joiden jälkeen tekee mieli suolaista.

Rakastaminen on vaativa laji. Sooloilu ei toimi. Rakkaus vaatii heittäytymistä toisen ihmisen armoille ja uskallusta avata sydämensä jokainen salaisuus. Näyttää heikot puolensa itsesuojeluvaiston vastaisesti ja antaa samalla aseet käyttöön loukkaamista varten. Molemmilta. Faktaa on rakkauden hiipuvan ilman huolehtimista. Rakkaus hiipuu paineen edessä. Talon rakennus, vakava sairaus tai lapsien kotoota muutto siinä muutamia syitä, jotka koettelevat syvintäkin rakkautta kaikessa pyhyydessään. Toisen huomioon ottaminen unohtuu ja ulkopuoliset paineet kasautuvat. Lähinnä olevasta ihmisestä muodostuu pahan mielen sylkykuppi. Omasta pahasta mielestä kumpuavat loukkaavat, syyttelevät sanat syljetään kumppanin kasvoille ajattelematta hänen olevan samassa tilanteessa kanssasi. Molemmat kärsivät tilanteesta mutta sokaistuneena näkevät vian vain toisessa.

Rakkaus voi piintyä tavaksi olla. Rakastaa edelleen mutta ei pidä toisesta enää. Puolison tavat, ajatusmaailma sekä olemus eivät hetkauta sieluasi. Ehkä rakastat enää mielikuvaa ja yhtenä aamuna heräät hätkähtäen tajutessasi jakavasi sänkysi ventovieraan kanssa. Sama kuori, eri sisältö. Mielletään toisen muuttuneen ja ongelmaan etsitään syyllistä puolison kasvoilta. Miten tältä vältytään on ikuinen kiistakapula. Itse uskon avoimuuteen, huumoriin ja laatuaikaan sekä ymmärrykseen. Vääjäämättä muutumme elämän varrella ja kasvamme henkisesti. Muutamat meistä myös ulkoisesti leveyttä. Miehillä vanhetessaan kasvavat korvat ja meillä naisilla perä. Suunnittelun tässä kohtaa on vakava ongelma, johon on puututtava huomioiden käyttöiän venymävammat. Vaatii vaivaa ja yrittämistä saada suhde toimimaan monenkin vuoden jälkeen. Yksin se ei onnistu ja puolison pois sulkeminen omasta ajatusmaailmasta on helppo tie sivuuttaa ongelmat mutta epäreilu. Ongelmat kasaantuvat vaan eivät häviä. Koteloituminen kaunistaa kyllä luotaantyöntävän näköisen toukan perhoseksi mutta parisuhteessa koteloituminen on tappavaa. Puolisosi ei ole ajatustenlukija. Umpisolmujen ollessa liian tulehtuneita avattavaksi, ei rakkauden vangiksi kannata jäädä. Sielun haavoihin ei laastarit auta.

Aurajoki
I love Turku

Rakastamista on monen tasoista ja laatuista. Itse miellän äidinrakkauden niistä vahvimmaksi. Rakastaa voi puolisoa, lapsiaan, vanhempiaan, eläimiään, ystäviään sekä itseään. Rakastaa voi myös tapaa, jolla elää tai näkee ympärillä avautuvan maailman.

Lapset rakastavat vanhempiaan sokeasti. Viaton, puhdas ja täydestä sydämestä annettu rakkaus. Sitä ei ole tahrannut maailman julmuus eikä raadollisuus. Eikä aina tarvitse lähteä maailman ääriin. Useimmiten lähin syli, oma vanhempi, tuo jo elämän alkumetreillä raadollisuuden lapsuuteen. Psyykkisesti sairaat vanhemmat eivät kykene ravitsemaan lapsensa tarpeita kylväen riittämättömyyden tunnetta kasvavaan lapseen. Heidän omaehtoisuutensa tuhoaa lapsuuden. Lapsi kasvaa tietoisuuteen, jossa päihteet vievät ykköspaikan häneltä. Lapsen silmissä oma vanhempi on aina oikeassa ja lapsi syyttää itseään kyseenalaistaen omaa käytöstään. Olenko minä aiheuttanut tämän? Onko minun syyni? Syyllisyyden taakassaan alkaa lapsi hoitamaan kotia ja kasvattamaan itsensä sekä vanhempansa. Repussaan jo yksi totuus aikuisuuteen. Hylkäämisen pelko.

Hylkäämisen pelko näkyy aikuisuuden parisuhteissa hyväksynnän hakuna. Toisen hyväksynnän saa. Sitä ei voi ostaa tai lypsää. Lypsämisellä tarkoitan oman itsensä muuttamista toisen tarpeita vastaavaksi tullakseen hyväksytyksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että liitto ilman riitoja on tekopyhä ja mielistelty. Vältellään riitoja tunnelman hyssyttelyllä eikä uskalleta kiekaista ilmoille mielipidettään tai pitää omia puoliaan. Hyssyttelyn huono puoli on sen kasvaminen yltyväksi huudoksi paisuttuaan tarpeeksi. Riidasta syntyy syyttelyn kilparata singoten pienimmätkin viat ilmoille ennen toista.

Oikein riidelty riita puhdistaa ilman. Asiat voi sanoa ilman syyttelyä. Rakentavasti. Yksin on hyvin hankalaa riidellä ja kaksihan teitä siinä suhteessa on? Asioihin, joista riita syntyy tarvitaan aina kaksi. Ei aja asiaansa sormi pystyssä huudella kuinka vain toinen teistä on se idiootti taas. Tunteiden kiehahtaessa sanoista uupuu jarrut. Ne syöksähtävät suusta. Tiedän.

Riidellessä suu vaahdossa tulee sanoneeksi vaikka ja mitä tarpeetonta. Eikä mikään ole koskaan milloinkaan hyvin. Ikinä. Joskus mietin, että saman asian paremmalla lopputuloksella olisi voinut sanoa rakentavammin. Taatusti kuulijan puolustuskanta olisi huomattavasti lievempi ja asiani ydin ymmärretympi. Nyt suuttumuksen jälkeen mieleen tuskin jäi mikään muu, kuin irvistyksestä kiero naamani sekä sylkitipat.

30,34,146,153.342422Arkisen elämän ruuhkassa unohtuu empatia ja rakkaus. Rakkaus pahimmillaan on yksipuolinen hyötysuhde. Vahvempi osapuoli talloo heikompaa kynnysmattona. Pönkittäen omaa lapsekasta egoaan puolison heikkouden hyväksikäytöllä. Raapien loputkin rakkauden rönät itselleen.

Ja parhaimmillaan tasavertainen, rakastava ja hyväksyvän ilmapiirin tuova elämänmittainen kumppanuus. Se, millaiseksi suhde muodostuu sekä venyy paukkuen vuosien varrella on suhteen päänäyttelijöistä riippuvainen. Ei tarvitse havitella parhaan pääosan näyttelemisestä Oscaria. Se on aina kahden ihmisen välinen taika.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.