Mikä on oma heikko kohtasi? Onko olemassa paikka minne et menisi tai asia mitä et millään tekisi? Tai kun on pakko, aiheuttaa se yökkimistä, suolen kurinaa ja peräsuolen ilkeää kurahtelua. Mieli keksii tekosyitä perumiseen ja pakonomaisen pakenemisreaktion. Sinä aikana kun mietit omaasi, niin voin jakaa kanssasi minun.
Hammaslääkäri. Se se on. Vaikka olisi vuosisadan hermosärky, tuntuu kuin teuraalle menisi. Ei sieltä voi päästä elossa ulos!
Fyysisesti kipeä ennen aikaa. Elämän ilo katoaa enkä ole oma itseni ennen tulevaa aikaa. Perusluonteeni muuttuu juroksi, sisäänpäinkääntyneeksi ja erakkomaiseksi. Haluaisin vain käpertyä piiloon ulkomaailmalta pienen pieneksi kippuralle oman itseni sisälle pois muiden näkyvistä. Vatvoa pelkoani yksin itsesäälissä kierien. Kaikki ulkopuolinen ärsyke tuntuu olevan liikaa.
Kaiken arjen keskellä aivoista sinkoaa vartin välein muistutus. Bling! Ai niin, pari päivää enää, sitten on hammaslääkäri! Kaiken aikaa juoksen vessassa suolen kurahtelun käskemänä, kadotan keskittymiskykyni sekä yöuneni. Kaiken vauhkoamisen jälkeen kolmen tunnin yöunilla luulisi komean kuorsauksen kuuluvan pitkälleen pääsyn jälkeen tuolista. Niinhän sitä luulisi! Totuus vaan on toinen. Olo on kuin rusakolla ajovaloissa. Säntäilen peräaukko piukkana odotusaulassa päättömänä peläten peräaukon pettävän ja oman nimen kuulemista.
Ajatus rauhoittavien käytöstä on käynyt mielessä. Ajatus ei kuitenkaan tuo heurekan kaltaista oloa vaan pelon kontrollin menetyksestä lopullisesti. Oma tahto katoaa nieltyjen pillereiden mukana enkä pystyisi vahtimaan hammaslääkärin käsien kulkua. Hammaslääkärissä tarvitsen tekstityksen. Selostajan sanoittamaan tulevat tapahtumat. Kohdallani ei voi enää puhua jännityksestä. Olen hammiskauhun vallassa!
Olen kohdannut ihanan hammaslääkärin Tiina Melkon ja hammashoitajansa Liisan Kirkkotien hammashoitolassa. Heidän rauhallisuutensa, ymmärtäväisyytensä ja tuttavallisuutensa vuoksi pitäisi omankin olon rauhoittua viimeistään paikan päällä. Pulssin tulisi rauhoittua formula tasoisesta aorttaa repivästä rytkytyksestä moottoritien hurinaksi. Pitäisi uskaltaa tipauttaa pelko lattialle ja luottaa heidän ammattitaitoonsa. Pitäisi ja pitäisi.
Tunnen itseni naurettavan lapselliseksi mutta pelko on todellinen. Ylitsepääsemätön jättiläinen. En uskalla luvata voittavani sitä mutta toivottavasti joskus hallitsisin sitä, eikä se minua. Joo, helpompi kirjoittaa kuin toteuttaa.
Koitetaan yhdessä seuraavaksi voittaa pelkomme. Voita sinä omasi ja minä omani. Jookos?
Maanantaikappale 